Mpigi

Aloitimme ma 1.10. harjoittelun Mpigi Health Centerissä. Tai oikeastaan meidän aamu alkoi luennolla, jonka Mpigin lääkäri dr. Jubilee piti tämän kyläsairaalan toiminnasta ja osastoista yms. Sitten saimme pitää n. 1,5h tauon, jonka jälkeen vedimme työvaatteet päälle ja lähdimme kiertämään osastoja esittäytymässä.

Vierailimme HIV-klinikalla yhden vapaaehtoisena työskentelevän hoitajan luona ja seurasimme jonkin aikaa hänen vastaanottoaan. Hän kertoi rohkaisevansa kaikkia HIV-positiivisia äitejä luopumaan HIV-negatiivisista lapsistaan, esimerkiksi isovanhemmille antamaan heidät kasvatettavakseen. Syynä tähän oli HIV-positiivisten äitien vastustuskyvyn alhaisuus ja se, että he hyvin todennäköisesti sairastuvat jossain vaiheessa kuitenkin tuberkuloosiin. Tällä keinolla hoitaja haluaa suojata lasta sairastumasta tuberkuloosiin.

Koko loppupäivä meni osastoja kierrellessä, jonka jälkeen otimme pienet iltapäiväunet oman mökkimme pihassa auringon paisteessa. Kävimme myös tutustumassa paikalliseen ”keskustaan” ja osa laittoi jo postikortteja tulemaan Suomeen. Ilta meni mrs. Julietin mahtavista ruuista nauttiessa! :)

Mzungu-hoitajat.

Tiistaina klo 8 menimme Tarun ja Hannelen kanssa maternity-osastolle, jossa meidän oli käsketty osallistua klo 8-9 ward roundille, eli osastokierrokselle. Osasto on yksi iso huone, jossa on noin kaksikymmentä sänkyä. Aamulla kaikki sängyt olivat täynnä. Osastolla työskentelee vain yksi kätilö, joka ottaa potilaat vastaan, hoitaa synnytyksen ja lapsivuodeajan seurannan. Tämä kaikki tapahtuu tässä samassa isossa huoneessa, synnytyssänky on verholla eristetty, mutta muuten kaikki ovat samassa tilassa ilman verhoja. Äidit vain makasivat vauvan kanssa samassa sängyssä ja sänkyjen väleissä lattialla nukkui olkimatolla omaisia, jotka huolehtivat äidistä ja vauvasta. Mukanaan pitää tuoda sairaalaan tullessa (missä vaivassa tahansa) aivan KAIKKI, lakanoista ja ruuasta lähtien hanskoihin, lääkkeisiin, neuloihin ja kanyyleihin sekä jopa kiinnitysteippeihin. Omainen on yleensä synnyttäneen äidin oma äiti ja tämä huolehti myös vauvasta, vauva ainoastaan imee äidin rinnalla, muuten omainen hoitaa.

Synnyttämässä oli kaksi naista aamusta, ja edistyneempi heistä oli 8cm auki ja alkoi hieman jo ähkimään siihen malliin, että kohta syntyy, juuri ennen klo 9, kun meidän piti mennä luennolle klo 9. No, sinne äiti jäi ähkimään, kun me hipsimme Mpigin lääkäreiden meille järjestämille pakollisille luennoille, joista Terve Afrikka –verkosto joutuu maksamaan (erikoinen käytäntö?). Näitä luentoja (lectures) on joka päivä klo 9-10 meille Mpigissä olomme ajan. Tänään aiheena oli Ugandan terveydenhuoltojärjestelmä. Luento oli todella mielenkiintoinen ja sisälsi paljon nimenomaan lasten- ja äitiyshuollosta.

Menimme luennon jälkeen katsastamaan maternityn tilanteen, ja äiti oli jo poissa synnytyshuoneesta, joten vauva oli syntynyt sillä välin. Kävimme vetämässä mekot päälle ja lähdimme koko porukka dr. Jubileen kanssa autolla Mpigin terveysministeriöön ”virallisten ihmisten tapaamiskierrokselle”. Tapasimme kolme eri ihmistä, joista yksi oli jokin apulaisjohtaja ja yksi oli ”the president of the department”, eli ilmeisesti jokin terveysministeriön presidentti (?). He olivat todella innoissaan meistä, etenkin KÄTILÖopiskelijat tuntuvat olevan hyvin merkittäviä täällä, kaikki rakastavat ja ihailevat kätilöitä. Johtunee ehkä toki siitä, että Ugandan 34 miljoonasta asukkaasta jopa 80% on lapsia. Syntyvyys on todella suuri, keskimääräinen lapsimäärä perheissä on seitsemän.  

Kun tulimme takaisin virallisten tapaamisten kierrokselta, dr. Jubilee pyysi minut ja Tarun (jälleen hierarkia näkyi KÄTILÖ- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden suhteen) mukaansa elektiiviseen sektioon, jonka hän oli pian tekemässä.  Raskausviikot äidillä oli 41+1, ja hänet leikataan elektiivisesti siksi, koska aiemmat lapset ovat olleet isoja (ensimmäinen 4,5kg ja toinen 3,8kg) ja koska häntä ei vielä lainkaan supista. Täällä tuskin siis käynnistellään synnytyksiä...?

Vaihdoimme leikkurissa leikkurin tumman vihreisiin vaatteisiin ja saimme myssyt ja maskit, sekä kumisaappaat jalkaan. Dr. Jubilee oli salissa ensimmäisenä odottamassa, ennen kuin potilas tai hoitajatkaan olivat siellä. Hänellä oli seuraavana päivänä jokin tentti ja halusi pian päästä kotiin lukemaan. Yleensä sektioissa on kaksi hoitajaa, leikkaava lääkäri ja vauvaa vastaanottava kätilö. Anestesialääkäriä ei Mpigin Health Centressä ole lainkaan. Dr. Jubilee olisi laittanut minut ottamaan vauvaa vastaan, mutta pyysin, että jos ensimmäisen kerran nyt kuitenkin katselisin vierestä, koska paikalliset toimintatavat eivät olleet lainkaan tuttuja. Maternity-osaston kätilö oli kiireinen, eikä päässyt saliin, niin leikkaus tehtiin siis kahden sairaanhoitajan ja leikkaavan lääkärin voimin.

Ennen kuin luette seuraavaa, tahdon varoittaa, että tulen puhumaan blogissani sairaalasanastolla ja sellaisistakin asioista, joita kaikki eivät välttämättä halua lukea. 

Hoitaja laittoi äidille kanyylin ja yhdisti sen keittosuolaliuokseen, jonka jälkeen lääkäri teippasi tipan kiinni käteen. Samaan aikaan instrumenttihoitaja valmisteli instrumenttipöytää ilman steriilejä vaatteita ja maskia, puhuen samalla puhelimeen. Steriileihin instrumentteihin hän koski kuitenkin jollain pihdeillä, ettei paljain käsin. Steriilit hanskat täällä tarkoittavat myös siis hanskoja, joilla yhdellä parilla hoidetaan kerralla kaikki asiat eikä väliä, vaikka ne eivät olekaan enää steriilit. Esimerkiksi äidin katetrointi; sama hoitaja, joka oli ensin laittanut instrumentit valmiiksi, tuli samoilla hanskoilla kestokatetri toisessa kädessään ja työnsi sen virtsaputkeen ilman pesuja.

Kun äiti oli peitelty steriilillä reikäkankaalla (jossa ei ole mtn liimareunoja) ja lääkäri ja hoitaja olivat valmiina steriileissä vaatteissa (jotka ovat kankaisia, aivan kuin Intiassa!) potilaan molemmin puolin (ja kyllä, tässä vaiheessa ne steriilit hanskat oli vaihdettu kirurgisen käsienpesun jälkeen), anestesiapuolesta vastaava (ja kätilön kiireistä johtuen myös vauvaa vastaanottava) hoitaja antoi unilääkkeen potilaalle ja pyysi laskemaan yhdestä kahteenkymmeneen ja aina uudelleen, kunnes tämä nukahti. Mitään muuta lääkettä potilas ei saanut, eli relaksantteja ei, eikä häntä intuboitu. Nenälle laitettiin ainoastaan happiviikset, ei edes maskia. Dr. Jubilee kertoi meille ennen leikkausta, että kaikki veret ovat loppuneet health centrestä, joten ”toivotaan, ettei mitään käy”. Äidin lähtöhemoglobiili oli 12.8, joka on kuulemma ihan hyvä leikattavalle potilaalle. Meillä Suomessahan on hieman eri asteikko käytössä.

Instrumenttihoitaja nipisteli kirurgisilla atuloilla potilaan mahaa, ja koska tämä ei reagoinut, dr. Jubilee avasi vatsan pystyviillolla. Ei mennyt kuin hetki, niin pieni tummanruskea poikavauva oli maailmassa. Napanuora katkaistiin heti ja anestesiahoitaja otti vauvan pienen pienelle pöydälle ja kuivaili. Vauva alkoi pöytää kohti kävellessä vaimeasti huutaa. Hoitajalla ei tuntunut olevan mikään kiire missään asiassa, hän vaihtoi välillä äidin tippapullon ja vauva oli yksin kosteissa liinoissa sillä todella kapealla pöydällä. Yritin olla lähellä, ettei vauva vahingossa liikahtaessaan tippuisi pöydältä. Kun hoitaja tuli takaisin, hän vaihtoi vauvan kuivien liinojen päälle ja laittoi navan. Se solmittiin steriilien hanskojen reunalla umpisolmulla kiinni. Vaa’an päälle hoitaja laittoi steriilien hanskojen pakettipaperin ja nosti alastoman vauvan siihen kylmälle alustalle. Mitään muuta vauvasta ei katsottu kuin paino. Ei pituutta, ei päänympärystä, ei lämpöä. Sitten hän laittoi vauvan kuivien liinojen sisään (ei kapaloitu) ja jätti pöydälle rauhallisena nukkumaan. Täällä vauva peitetään kokonaan, kasvojakaan ei jätetä näkyviin. Seurailimme hetken tilannetta vierestä ja kun vauva alkoi itkeskelemään, eikä kukaan oikein kiinnittänyt häneen huomiota, niin kysyin, voinko ottaa hänet syliin. Siellä me vuorotellen Tarun kanssa sylittelimme vauvaa, kunnes oli aika lähteä.

Vauva sai 9 ja 10 pisteitä apgar-asteikolla hoitajalta. Missään ei syntymähetkestä eteenpäin näkynyt kelloa, josta olisi seurattu, koska tulee tasan minuutti tai tasan viisi minuuttia täyteen. Enkä ole varma, katsoiko kukaan vauvan tarkkaa syntymäaikaakaan. Mutta hyvät pisteet siis, vaikka melko lötkö vauva mielestäni oli, kun häntä sylittelimme. K-vitamiinia ei pistetty leikkaussalissa ja kun kysyin dr. Jubileelta siitä, hän kysyi hoitajalta, että onko meillä K-vitamiinia. Vauva saa sen kuulemma vasta maternity-osastolla. Lisäksi vauvoille pistetään ennen kotiutumista polio- ja BCG-rokotteet. Leikattua äitiä pidetään osastolla kolme vuorokautta, ja omainen on siellä häntä hoitamassa, kätilö antaa ainoastaan lääkkeet, jotka omaiset ovat ostaneet.

Illasta jotkut miehet yrittivät käydä myymässä meille rumpuja. Outoa. Kävimme kävelemässä vastapäisellä vuorella, aivan mielettömät maisemat! Kuvissa maisemat ei näytä miltään, teidän pitää tulla sieltä itse tänne katsomaan. :)