25.4.2013

Kampalassa taas!

Jalkapalloa!

Täällä ollaan, jälleen, Kampalassa, Ugandassa. Ihanan huikea fiilis olla täällä taas. Aivan mieletöntä. En olisi uskonut, että näin pian takaisin palaaminen tuntuisi näin hyvältä. Voi, nämä kaikki ihanat ystävät. *huokaus* Ihana olla täällä.

Olen majaillut tämän ensimmäisen viikon ystävän luona Namuwongon slummialueella. Se sijaitsee lähellä IHK:ta, eli jo aiemmin mainitsemaani International Hospital Kampalaa ja IHSU:a, eli yliopistoa, jonka hoivissa olimme syksyn. Toin Suomesta matkassani matkalaukullisen lastenvaatteita. Naapurustossani asuu monta lasta, joiden ylle olen heidän ikiomat uudet vaatekerrastonsa pukenut. He ovat olleet ikionnellisia! Pienin lapsista on pian neljä vuotta täyttävä Happy, joka on innoissaan kotona monta kertaa päivässä riisunut ja pukenut hänelle antamani mekon ja kehunut äidilleen omalla kielellään (he ovat kotoisin Sudanista ja Happy ei puhu englantia vielä), kuinka mukava tuo mzungu-täti on. Ehkä joku kuvasta tunnistaakin vaatteita lastensa entisiksi?

Happy keskittyy Tatun ja Patun This is Finland -kirjaan.

Viime perjantaina osallistuin yliopiston järjestämiin opiskelijoiden juhliin, jotka olivat samalla opiskelijoiden kiltan uuden presidentin virkaanastujaiset. Uusi kiltan presidentti on yksi läheisimmistä ystävistäni täällä. Aiheutin selvästi paljon hämmennystä tilaisuudessa, ollakseni ainoa mzungu koko bileissä, eikä mzunguja odotettu osallistuvaksi. Oli oikeastaan ihan hauskaa, kun useat tuttuni yliopistolta eivät edes tienneet, että olen tulossa takaisin Ugandaan. Heidän ilmeensä olivat ehdottomasti näkemisen arvoisia nähdessään minut! Yksi hyvistä ystävistäni toimi tilaisuuden juontajana ja puhemiehenä, ja oli äänessä mikrofonin kanssa juuri, kun nousin rappusia ylös tilaan, jossa tilaisuus pidettiin. Hän jähmettyi paikalleen hetkeksi ja jatkoi sitten puhettaan ja esitteli minut muulle porukalle ”odottamattomana vieraana Suomesta”, mutta toivotti sydämellisesti tervetulleeksi.

Monet tutut juhlissa muistivatkin minut, mutta monien muistia piti hieman virkistää. Sain positiivista palautetta viime syksystä. Monet kehuivat minun olleen ainoa ryhmämme opiskelija, joka kohteli heitä tasavertaisina kanssani ja oli halukas juttelemaan heidän kanssaan vapaaehtoisestikin. Mieltäni lämmitti kovin. Olenhan myös ainoa ryhmästäni, joka on palannut takaisin, vaikka ehkäpä joku muukin vielä, vastahan tässä on muutama kuukausi mennyt siitä, kun täällä olimme. ;)

Gloria. <3
Mr. President ja virallinen kuljettaja. David, John, Sanna.

Viikonloppuna vierailin ystäväni Glorian kanssa Red Chilli –guesthousessa, jossa osa tällä hetkellä Ugandassa vaihdossa olevista suomalaisista majailee. Vein tuliaisiksi Fazerin sinistä ja pari pussia eri salmiakkeja. Ai että, tytöt tykkäsivät!

Eräs ystävistäni Ugandassa on perustanut organisaation, Youth Service Uganda (YSU), jonka tarkoitus on ilmeisesti valistaa nuoria etenkin seksuaaliterveydestä erilaisilla tapahtumilla, sekä muutoin tukea nuorten hyvinvointia ja asemaa Ugandassa. Hän haluaa minun olevan osa organisaatiotaan ja kutsuukin minua organisaation kansainväliseksi koordinaattoriksi. Perjantaina YSU järjestää yhteistyössä Ugandan veripankin, joka toimii Ugandan Punaisen Ristin alaisuudessa, verenluovutustapahtuman. Tilaisuus järjestetään Kampalassa Kibuyen alueella, Entebbe Roadin läheisyydessä, joten se on kaikkien tavoitettavissa. Tiistaina kävimme kiinnittämässä mainoksia ja postereita Kibuyen alueella puihin, seiniin, aitoihin yms. Tilaisuus sai jo suurta kiinnostusta aikaan ihmisissä, osittain ehkä siksi, että mzungu osallistuu tapahtumaan ja oli mukana kiinnittämässä postereita. Kovasti kaikkia ainakin kiinnosti tulla ihmettelemään, mitä oikein seiniin kiinnittelemme. Tavoitteena on kerätä yhteensä 50 yksikköä verta, suurin pula on O+ -verestä, jota muun muassa minä itse kannan sisälläni. Peukut pystyyn tapahtuman onnistumiselle! Luvassa on musiikkia ja kovaääniset, joiden kautta ihmisiä kutsutaan myös luovuttamaan verta. Tapahtumasta lisää infoa ja kuvia tiedossa siis tapahtuman jälkeen.
 
Kiinnittämässä postereita.
Verenluovutuksen järjestäjät ja yhteistyökumppani.

17.4.2013

Here and back

Olen hieman myöhässä tämän tekstin kanssa, myönnän.

Paluuni Suomeen oli vaikea. Millään en olisi tahtonut palata, koska tiesin, että minun pitää kohdata tiettyjä asioita silmästä silmään. Paluuni jälkeen olen ehtinyt jo vaikka mitä – erosin pitkäaikaisesta parisuhteestani, aloitin 13 viikon työharjoitteluputken ja siinä lomassa pakkasin ja muutin, tein isot seminaaritehtävät ja esitin ne, suoriuduin päättökokeista ja lähes valmistuinkin. Raskas kevät takana, ajatuksia ei ole paljoa muulle kuin opinnoille ja menetetylle parisuhteelle uhrautunut.

Suomeen palatessani oli hauska huomata, kuinka sitä kuvitteli välillä edelleen olevansa Afrikassa. Joitakin kertoja bussipysäkillä bussia odotellessa olen innostunut ohi ajavasta bussista, jonka kyljessä on suomenkielistä tekstiä, kuinka jännää! Kunnes olen oivaltanut, että olenkin tosiaan Suomessa. Meni myös aikaa totutellessa siihen, että suihkussa ei tarvitse kaikkea suuhun vahingossa valuvaa vettä sylkeä pois, vaan että vesi on puhdasta nieltäväksi ja juotavaksi. Ikkunan särmeissä olevat kahvojen reiät ovat säikäyttäneet minut useasti, kun olen nähnyt siinä torakan.

Ugandalaisia opiskelijoita saapui maaliskuun alussa Suomeen vaihtoon. Olin heitä lentokentällä vastassa. Voi, kuinka kyyneleet virtasivat poskiani pitkin, kun näin heitä taas! Ikävä Ugandan ystäviä oli jo kova. Olen heistä kahden luona Mikkelissä vieraillutkin.

Tällä hetkellä tilanne on se, että opintoni ovat takana, kaikki harjoittelut kunnialla suoritettu loppuun ja kaikki suoritusmerkinnät saatu, tutkintotodistus anottu ja Valviraan laitettu rekisteröinti-hakemus. Nyt vain odotellaan vappuaattoa, jolloin minusta tulee virallisesti kätilö. Juuri nyt, tällä samalla hetkellä tätä kirjoittaessani, istun Helsinki-Vantaan lentokentällä, portilla 28 ja odotan, että 25 minuutin päästä pääsen nousemaan koneeseen kohti Amsterdamia, josta jatkan matkaani Ruandan Kigalin kautta Ugandaan. Kyllä, valmistujais- (ja itsensä palkitsemis-) matkani suuntautuu Ugandaan näin 3,5kk sieltä paluun jälkeen. Fiilis on huikean hyvä, odotan niiiiiiin paljon tapaavani taas kaikki ystävät siellä! <3

Suuren suuri kiitos kaikille, jotka olette olleet kevään aikana tukenani. Olette olleet korvaamattomia. Ja suuren suuri kiitos kaikille, jotka lahjoittivat nyt muun muassa lasten vaatteita Ugandaan vietäväksi, niitä tuli reilusti enemmän kuin pystyin tällä kertaa kantamaan matkassani! Osa jäänee ensi kertaan. ;) Blogia aion nytkin päivitellä Ugandasta käsin, vaikka olenkin reissussa vain kolme viikkoa. Joten seurailkaa ja kommentoikaa! :)