Maternity

Torstaiaamupäiväksi menin maternitylle. Mary ja Caren olivat taas työvuorossa, ja meillä oli hauskaa yhdessä. :) Lisäksi osastolla oli liuta opiskelijoita, pääasiassa sairaanhoitajaopiskelijoita. Aamun lääkärinkierrolla mukana oli myös sh-opiskelijoita. Täällä kätilön ammatti ei ole lainkaan yhtä arvostettu kuin Suomessa. Arvoa se kyllä saa, mutta täällä sairaanhoitajat hoitavat synnytyksiä, jokaisen sh-opiskelijan täytyy opintojensa aikana hoitaa vähintään 50 synnytystä. Saadakseen kätilö-nimikkeen, täytyy sh-opiskelijan erikoistua perusopintojensa jälkeen synnytyspuoleen. Samalla tavalla kuin Suomessa sh-opiskelija valitsee syventää osaamistaan esim. lapsiin tai perioperatiiviseen puoleen.

Ohessa kuvia maternity-osastolta. Kun synnyttäjä tulee, hänet haastatellaan ja katsotaan, että tietyt rutiinit on tehty asianmukaisesti. Jos esimerkiksi HIV-status ei ole tiedossa, lähetetään synnyttäjä ensin labraan otattamaan testi tai otetaan se itse ennen kuin asiassa edetään pidemmälle. Ilman sitä tietoa synnyttäjää ei hoideta. Synnytyksen hoitoon se tieto ei täällä tosin vaikuta, vaan kaikki synnytykset hoidetaan kuin synnyttäjät olisivat HIV-positiivisia. Lisäksi tiedossa pitää olla veriryhmä, hemoglobiini ja historia, esim. tiedot aiemmista synnytyksistä.

Sairaalan yleisilmettä sisäpihalta.

Maternity.

Gynen tutkimuspöytä.

Synnyttäjä saa vapaasti liikkua sairaalan alueella ja ulkopuolellakin, mutta puolen tunnin välein kuunnellaan torvella sikiön sydänäänet. Halutessaan synnyttäjä saa myös jäädä lepäämään tarkkailuhuoneeseen, jossa on neljä sänkyä, ja jossa tutkimukset (sydänäänet, kohdunsuu) tehdään. Varsinaiseen synnytyshuoneeseen, joka on ainoa, jota täällä delivery roomiksi kutsutaan, siirrytään vasta, kun kohdunsuu on täysin avautunut ja synnyttäjä saa luvan alkaa ponnistamaan. Lääkkeellisiä kivunlievityksiä synnytyskipuihin ei ole. Synnytystä hoidettaessa kätilö pukee ylleen kumisaappaat ja essun. Synnytykset hoidetaan täällä edelleen steriilisti. 

Kendu Adventist Hospitalissa synnyttäminen on verrattain edullista, synnytys maksaa 600 Kenian shillinkiä (=ksh), eli alle 6 euroa. Koska sairaala on yksityinen, ihmiset ajattelevat sen olevan kallis ja hakeutuvat ties minkälaisiin olosuhteisiin synnyttämään. Tässä sairaalassa synnyttäminen olisi ainakin turvallista. Keskimääräinen syntyvyys vuorokaudessa on kolme lasta. Hiljaista siis on...

Synnytyssali, jossa on kolme synnytyssänkyä.

Steriilejä synnytyssettejä.

Imukuppilaitteet.

Imukuppivälineitä.

Vastasyntyneen elvytysvälineitä.

Kätilön vaatetus synnytystä hoitaessa.

Sektioista en osaa sanoa mitään prosenttilukuja, mutta tämän viikon potilaista melkoisen moni lapsi vaikutti syntyneen sektiolla. Sektioita on vain kahdenlaisia: elektiivisiä eli ennalta suunniteltuja, ja emergency eli hätäsektioita. Hätäsektiopäätöksestä vauva syntyy yleensä noin 30min kuluessa, koska äiti pitää valmistella ensin leikkausta varten, esim. laittaa kanyyli ja kestokatetri, informoida leikkaussalia tulevasta leikkauksesta jne. Käsitettä kiireellisestä sektiosta ei tunneta. Hätäsektioon meno etenee joka kerta samalla kaavalla, oli kuinka kiire tahansa. Mary kertoi esimerkin tapauksesta, jossa menetettiin molemmat,  sekä äiti että vauva, kun äiti ehti vuotaa sisään päin liikaa... surullisia ihmiskohtaloita, jotka voisivat olla estettävissä.

Elektiiviset sektiot tehdään pääosin spinaalipuudutuksessa, jonka anestesialääkäri laittaa. Hätäsektioiden kohdalta en tiedä, miten toimitaan, mutta muissa leikkauksissa, joissa potilas nukutetaan, on paikalla vain anestesiahoitaja, joka hoitaa koko anestesian (antaa nukutuslääkkeet, hapettaa ja 'monitoroi' potilasta) maskilla, intubaatiota tai larynx-maskia ei käytetä. Anestesialääkäri oli tässä eräskin päivä käymässä läheisessä (n.20km) Homa Bayn kylässä, kun häntä tarvittiin. Elektiivistä, mutta alkuperäisestä suunnitelmasta aikaistettua sektiota lykättiin, jotta tohtori ehtisi palata takaisin sairaalalle.

Hoitajien "kanslia". Sh-opiskelijoita.

Synnyttäneiden osasto.

Tehohoito-keskoskaappi. :D

Iltapäivällä minun oli tarkoitus lähteä äitiys- ja lastenneuvolan (MCH = Maternal and Child Healthcare) tiimin kanssa outreachille, eli pitämään 'kyläklinikkaa/vastaanottoa' jonnekin lähikylään. Palvelut viedään niiden luo, jotka eivät itse pääse palveluiden luo. Emme kuitenkaan päässeet liikkeelle, kun sairaalalla ei ollutkaan antaa meille autoa kulkemista varten, vaikka outreach tiedossa olikin. MCH-tiimi käy outreacheilla kahdesti viikossa.

Neuvolan puntari.

Lopussa kuvat ovat neljän lääkärin valmistujaisista, jotka minua siitä aiemmin infoamatta pidettiin tässä talossa, jota yksin asutan! Ihan kiva, että minullekin kerrottiin... 

Kendu Adventist Hospital

Onhan olleet päivät Kendussa. Alkuun mietin, että mitähän tästä tulee, kun kukaan ei oikein tuntunut osaavan sanoa, mitä minun tulisi tehdä ja kukaan ei tuntunut ottavan kuuleviin korviinsa minun omia toiveitani siitä, mitä tahtoisin tehdä Kendussa ollessani. Ensimmäisen yön kanssani sairaalan guesthousessa majoittui pari muutakin suomalaista, joista toinen on ollut muutamaan otteeseen täällä vapaaehtoishommissa. Tällä kertaa he olivat vain läpikulkumatkalla, joten yritin sen illan ja seuraavan aamun aikana ottaa kaiken irti heidän aiemmista kokemuksistaan ymmärtääkseni paremmin paikallista toimintatapaa ja odotuksia.

Ensimmäisenä aamuna kävin kaikenlaisissa eri toimistoissa ja official meetingeissä, jonka jälkeen Angela, nurse in charge (ilmeisesti vastaava kuin Suomessa ylihoitaja?), kierrätti minua sairaalan alueella ja esitteli paikkoja ja ihmisiä. Sairaala-alue on yllättävän suuri. Etukäteen kuvittelin tätä paljon pienemmäksi. Kendu Adventist Hospitalin sairaalan palveluihin kuuluu mm. hammashoitola, äitiys- ja lastenneuvola, lääkäreiden vastaanotot, kirurginen osasto, lastenosasto, naisten ja miesten osastot, leikkaussali,  äitiyshuolto (=maternity), joka pitää sisällään gynen puolen, synnytykset, vastasyntyneiden "tehon" ja lapsivuodeseurannan, sekä labran, apteekin ja röntgenin. Lisäksi sairaalan alueella on useita henkilökunnan asuntoja, kirkko, leipomo, eri toimistoja, koulu henkilökunnan lapsille, sekä koulut ja asuntolat täällä koulutettaville sairaanhoitajaopiskelijoille.

Lastenosastolla on kahdesti viikossa vieraileva pediatri, joka kiertää osaston potilaat. Muina päivinä osastolla kiertää clinical officer (kandia vastaava) lääkäriharjoittelija. Pediatri kiersi juuri keskiviikkona, joten osallistuin kuunteluoppilaana pediatrin kierrolle joka potilaan kohdalla kasvavan opiskelijamäärän seassa. Lopussa opiskelijoita oli valehtelematta ainakin kolmekymmentä. Yritä siinä sitten kuunnella jotain... varmasti todella tehokas opiskelumenetelmä muutenkin. Lounaan jälkeen menin työkuteissa neuvolaan piipahtamaan, mutta vietin sitten iltapäivän kuitenkin maternitylla. Töissä oli kaksi osaston (ainoaa) senior-kätilöä, Mary ja Caren. Yhteensä osastolla työskentelee neljä kätilöä. Maryn ja Carenin kanssa vertailimme synnytysten hoitokäytäntöjä ja muutenkin höpöttelimme niitä näitä, oli melkoisen hiljainen iltapäivä. Ja hih, pakko sanoa, että kyllä kätilön huumorintaju on omanlaisensa! Ei niitä juttuja voi kuin toinen kätilö ymmärtää. :D Oltiin sitten täysin eri kulttuureista tai ei!

Hmm. Saan näköjään lisättyä kuvia, mutta en saa tabletilla lisättyä niihin kuvatekstejä. Nämä kuvat omasta pihapiiristä.

Kendu Bayssa

Täällä ollaan, Kendu Bayssa Keniassa. Vihdoin ja viimein. Lauantain lento Lontoosta Entebbeen oli myöhässä lähes kaksi tuntia. Sinänsä se ei haitannut minkään asian suhteen (muun kuin minun kyytini lentokentältä pois), mutta kyllä se siinä vaiheessa alkoi jo puuduttamaan...

Ugandan puolella siis pari päivää lepiä ennen matkan jatkamista. Oli kyllä kiva nähdä jälleen tuttuja ja ystäviä. Täältä saakka niitä on niin vaikea nähdä koska vain.

Yritin vielä Suomessa ollessani selvitellä, miten minun olisi ollut mahdollista saada kertaviisumeiden (single entry) sijaan East African visa, jolla voi kolmen kuukauden ajan matkustaa rajattomasti Ugandan, Kenian ja Ruandan sisällä. Jäin siihen ymmärrykseen, että kyseinen viisumi olisi pitänyt hakea etukäteen jotain liian työläältä kuulostavaa reittiä (lähettää passi ulkomaille lähimpään Ugandan suurlähetystöön jne), joten päätin jättää asian sikseen ja uhrautua maksamaan joka rajan ylityksellä kertaviisumin. Ugandassa kuitenkin ebola health check upin jälkeen viisumi-osastolla kysyin, onko East African -viisumi mahdollista saada. Ja olihan se! 40e maksavan kertaviisumin sijaan pulitin tästä sivusta passissa 80e, mutta se säästää minulta yhden kertaviisumimaksun palatessani takaisin Ugandaan ystävien valmistujaisiin. Suosittelen siis muillekin, joiden suunnitelmiin itä-Afrikassa kuuluu kolmen kuukauden sisällä näiden kolmen kyseisen maan rajojen ylityksiä mahdollisesti useampiakin.

Maanantaina buukkasin bussilipun tiistaille Kampalasta Kisumuun. Tiistaiaamuna klo 6 saavuin bodalla rinkan kanssa bussiasemalle ja lähdimme matkaan n. klo 6:30. Rajalla muodollisuudet, leima ulos Ugandasta ja leima saapumisesta Keniaan. Molempiin sai jonottaa pitkään, ja ennen Kenian leiman saamista piti taas käydä ebola health check upissa. Ja bussimatka jatkui. Kisumuun saavuimme aikataulusta lähes tunnin jäljessä n. klo 13:50. Siellä minua odotti vihreä Adra Finland -paita yllään Wycliffe, jonka kanssa matkasin vielä puolisentoista tuntia maalle Victoria-järven laitamille Kendu Bayhin. Täällä siis nyt. Paikallinen puhelinliittymä on ja Ugandassa olevilta Suomen tytöiltä saatu netti pelittää tabletissa. Kello on jo paljon, kömmin nyt prinsessasänkyyni (hyttysverkon alle) kauneusunille. :)

Happy!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Minä lähden nyt lentoon! :)

Psyyken uhmaus alkakoon

Eilen oli ensimmäinen Lariam-päivä. Lariam on meflokiinia, malarian estolääkitys. Yksi tabletti kerran viikossa vähintään viikko ennen alueelle menoa ja neljä viikkoa alueelta paluun jälkeen. Tuttu lääke. Sillä sanotaan olevan paljon mielialaan liittyviä sivuvaikutuksia, joista vakavin on psykoosi. Itse en ole koskaan huomannut siitä minkäänlaista oiretta, vaikka monet ystäväni kertovat esim. näkevänsä levottomia unia lääkkeen ottoa seuraavana yönä. Eilen olin illasta ehkä tavallista vilkkaammalla (lue: aikaansaavammalla) tuulella, mutta se mahtoi johtua kahvista.

Olen päivittänyt rokotuksista lavantaudin, polion ja meningokokin, ne olivat lähes kaikki menneet jo vanhaksi. Keltakuumerokote ja vaadittavat perusrokotteet, kuten jäykkäkouristus- ja MPR minulla ovatkin voimassa. Koleraa vastaan en rokotetta nyt ottanut, olen sen ällöttävän makuisen litkun pari vuotta sitten juonut, ja nyt ei ole kolera-epidemiaakaan siellä päin. Mukavasti tuo matkabudjetti hupenee, kun terveydestään huolta yrittää pitää... ei sillä, en vähättele, se on todellakin joka pennin arvoista!

Minun pitää viedä omat työvaatteet mukanani. Crocsien lisäksi matkaani lähtee muutama vaatekerrasto, maailman tyylikkäimmät työkuteet, sponsored by Pälkäneen vanhainkoti ja Jokilaakson sairaala, suuret kiitokset! :) Tässä pari tyylinäytettä.

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen lähtöä. Lauantaina lähtö heti aamutuimaan. Illalla myöhään perillä Kampalassa. Jännitystä ei ole ilmassa, vaikka moni sitä kysyykin. Olen vain huisin innoissani! Ja huolissani, kuinka saan kaiken mukaani. Olen saanut jälleen paljon lasten ja nuorten vaatteita mukana vietäväksi. Valitettavasti osa on vain jätettävä tänne, kaikkea tuota ei yksi ihminen pysty millään kantamaan. Kiitos kuitenkin, mukaan lähtevistä tulee olemaan varmasti joillekin suurta iloa Keniassa. :)