25.9.2012

Sijainti: Kampala, Uganda


Päivittäminen on viivästynyt, koska netin hankinta ei mennyt kaikkien suunnitelmien mukaan. Tässä tätä nyt kuitenkin on.

Perillä ollaan! Kampalassa, Ugandassa, Afrikassa.

Saavuimme perjantai-aamuna Entebben lentokentälle, josta saimme viisumit (40e) maahan saapuessamme. Siellä meitä oli vastassa mrs. Elizabeth opiskelijoineen. Mrs. Elizabeth on yhteistyökoulumme IHSU:n (International Health Sciences University) kansainvälisyysasioista vastaava nursing-opettaja. Hänellä oli mukanaan lentokentällä useampi opiskelija, joiden kanssa matkasimme Universityn bussilla Kampalaan ja majapaikkaamme Shalom Guest Houseen. Majoituimme kahden hengen huoneisiin kaikki samaan kerrokseen, asustelen tämän viikon Tarun kanssa samassa huoneessa. Opettajamme Mirva sai oman huoneen. Väsymys oli kova, joten otimme pienen lepitauon ennen kuin tutustuimme hieman lähiympäristöömme Kampalan Muyengan ja Kabalagalan alueisiin. Illalla pimeys laskeutui nopeasti, aikalailla tasan klo 19 oli jo lähes pilkkopimeää. Uni tuli nopeasti.

Meidän huone.
Malaria-verkko.

Lauantaina paikallinen sairaanhoitajaopiskelija Gloria haki meidät matatulla (paikallinen pikkubussi/taksi) ja teimme hieman kierrosta kaupungilla. Kävimme katsastamassa Food Marketin, jossain ostoskeskuksessa hommaamassa paikalliset puhelinliittymät ja netin, ja ruokailun jälkeen vierailimme jossain Art-festivaaleilla.

Tämän hetkinen majapaikkamme sijaitsee kukkulan juurella. Lauantai-iltana kävelimme Tarun kanssa pieniä teitä koko ajan kivuten kukkulaa ylöspäin. Ihan ylös asti emme päässeet, mutta maisemat olivat huikeat! Kuvissa ne eivät näytä juuri miltään, sumu- tai pakokaasupilvi peittää taakseen kuvissa ne maisemat, mitä me näimme niiden läpi. Muutoin ilta meni pihamme huvimajassa istuskellessa ja kanssatovereihin tutustuessa.

Banaanimetsää.
Matkan varrelta bongattua.
Bussipysäkki.
Katukuvaa, hedelmiä myynnissä!
Huvimaja.

Meitä tuli siis Suomesta 10 opiskelijaa ja Mirva-opettaja. Sairaanhoitajaopiskelijoita meistä on neljä, kätilöopiskelijoita kaksi, geronomiopiskelijoita kaksi, sosionomiopiskelijoita yksi ja lisäksi yksi restonomiopiskelija. Tulemme ympäri Suomea; Ivalosta, Torniosta, Kajaanista, Vaasasta, Kauhajoelta, Seinäjoelta ja Tampereelta, yksi opiskelija on kotoisin Espanjasta. Joukkomme pienen ja iloisen vanhin jäsen on 41-vuotias ja nuorin 21-vuotias. Itse olen joukkiomme toiseksi vanhin, joten siis ikähaarukka suurimmilta osin on 21-25. Lähes kaikki vaikuttavat hyvin saman henkisiltä ihmisiltä ja tuntuvat hakevan samankaltaisia asioita tästä Afrikassa ja Ugandassa viettämästämme ajasta. Hyvältä vaikuttaa, varmasti tulee olemaan huikean hauskat yhdessä viettämämme kolme kuukautta! :)

Sunnuntai-aamuna klo 8 Gloria saapui meitä jälleen matatulla hakemaan, suuntasimme kirkkoon! Watoto Church oli paikka, johon menimme, noin vartin ajomatkan päässä meiltä. Oletteko koskaan katsoneet esimerkiksi elokuvia Nunnia ja konnia? Niissä nunnat tuovat kirkon harmaaseen perusseremoniaan uutta tuulta menevällä musiikilla ja tanssilla/koreografioilla. Watoto Churchissa meininki oli aivan samanlainen, mutta ilman niitä nunnia. Oikeastaan odotellessamme seremonian alkamista tuntui, kuin olisimme odottaneet jonkin rock-konsertin alkamista. Paikka ei millään tavalla muistuttanut kirkkoa, vaan se oli suuri sali, jossa oli penkkirivistöt lattiatasossa, suuri esiintymislava ja kuorot molemmin puolin lavaa sekä iso screeni lavan takana, josta laulujen aikana näki sanat, jotta pystyi itsekin laulamaan mukana. Ihmisiä oli paljon ja he olivat aivan hurmoksessa! En osaa sanoin kuvailla, millaista se oli. Se oli juuri sitä, mitä kuvittelinkin kaikkien näkemieni elokuvien ja sarjojen jälkeen.

Watoto Church.

Iltapäivästä kävimme pienemmällä porukalla syömässä etiopialaisessa ravintolassa, jossa tilasimme ruokailumme jälkeen coffee ceremonyn. Odotimme sitä ainakin puolitoista tuntia, eikä seremonia tuntunut lainkaan seremonialta, samassa paikassa samaan aikaan pidetyt synttäri-kemut ehkä hieman häiritsivät seremonian toimivuutta. Kuvittelimme saavamme vain kupposet kahvia tarjoiltuna pikkuruisista kupeista (kuten olimme nähneet toisessa pöydässä istuvien saaneen), mutta seremoniaan kuului myös kahvin paahto siinä meidän edessämme ja kupillisten valmistaminen. Kahvi oli ihan ok makuista, mutta todella todella vahvaa.

Etiopialaisen kahviseremonian tuotosta. 

 Illasta kävimme Tarun kanssa sunnuntaina ostamassa mokkulan, koska olimme aiemmin hankkineet vain sim-kortilla netin, ja testasimme, josko se olisi toiminut Suomesta tuomillamme mokkuloilla, mutta ei toiminut, joten täytyi ostaa täältä. Lisäksi jostain syystä uuden karhean adapterini reiät ovat liian pieniä läppärini virtajohdolle, joten adapterikin piti ostaa.

Ensimmäinen viikonloppu Ugandassa sujui siis rauhallisissa merkeissä, matkaväsymyksestä toipuessa pitkälti. Eilen maanantaina alkoi ohjelma yliopistolla ja koko tämä viikko vierähtää harjoittelupaikkoihimme tutustuessa. Niistä kuitenkin lisää ensi kerralla. Hyvää yötä – Sula bulungi! 

19.9.2012

Perhosia vatsan pohjalla

Jo parin viikon ajan erinäiset ihmiset ovat minulta kyselleet, jännittääkö. Vastaukseni on ollut joka kerta, että ei. Välillä, ensimmäisen kerran vasta viime viikolla, on tullut hetkiä, kun innostus ja jännitys-perhoset ovat vallanneet mahan pohjani, mutta ne hetket ovat menneet nopeasti ohi. On ollut niin paljon muuta hoidettavaa, niin ei ole ehtinyt, eikä ehkä jaksanutkaan jännittää. Koulutehtäviäkin tuli joka päivä vain uusia lisää Ugandassa tehtäviksi.

Nyt voin sanoa, että vähän jännittää. Olen tänään tehnyt viimeiset koulutehtävät pois alta ennen lähtöä (toki jatkan uusia tehtäviä sitten siellä...) ja keräillyt kamoja kasaan, jotta saisin pakattua ne. Nyt lähtö alkaa vasta tuntua todelliselta. Aiemmin se on ollut jokin kaukainen asia tuolla hamassa tulevaisuudessa, vaikkei lähtöön ole ollutkaan kuin kaksi viikkoa tai vähemmän.

Olen siis valmiina aloittamaan jälleen yhden seikkailun elämässäni, Afrikassa. Kiitos teille kaikille, jotka olette toivottaneet matkalleni kaikkea hyvää! Kyllä mä pärjään, ja kyllä mä sieltä hengissä kotiin tulen! :)

Joten Äiti, älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen! <3


Seuraavan kerran blogia päivitelläänkin sitten Ugandasta... :)

13.9.2012

Counting days...

Tasan viikon päästä lähdetään! :) Välillä tulee sellanen pieni jännitys, mut sit muistaa taas nää realiteetit ja kuin paljon on viel esim. koulutehtäviä, ennen ku voi lähtee mihinkään.

Siirsin tänään lentoja. Tai paluuta. Palaankin joulukuun 21.pvn sijaan tammikuun 8.pv. Jos ehtis vaikka kiertelemään jonkin verran! Haaveissa oli mm. Madagaskar ja Kapkaupunki, mut ainakin Madagaskarin lennot maksaa ihan hitsin paljon, niin voi olla, että se jää väliin. Mutta; never say never! Lähden avoimin mielin reissuun, sit siellä mietitään, mitä tehdään ja mihin mennään! :) Victoria-putoukset ainakin olis tarkoitus Sambian ja Zimbabwen rajalla käydä katsastamassa. ;)

9.9.2012

Lupa lähteä

Lupa lähteä Ugandaan on saatu. Uusia ebola-tartuntoja ei ole ilmaantunut kuukauteen. Tämä tieto sai lähes kiven vierähtämään sydämeltäni, kyllä sitä oltiin jo odotettukin. Saimme tiedon infossa Vaasassa. Infossa myös ehdottomasti suositeltiin kolera-rokotetta, kun siitä kysyin, niin kävin sen ostamassa ja toinen satsi on vielä juomatta.

Viime viikot ovat pitkälti kuluneet synnäri-harjoittelun merkeissä. Ohessa vapaa-aikanani olen yrittänyt hoitaa juoksevia asioita matkaan liittyen, kuten käydä ostamassa eri tavaroita. Tarun, joka on siis se toinen Ugandaan lähtevä kätilöopiskelija, kanssa kävimme koulumme välinehuoltajan luona hakemassa mukaan otettavia tarvikkeita, kuten esim. tipan laitto -välineet, essuja ja hanskoja. Pikkuhiljaa tavaroita kokoon kasatessani olen alkanut miettimään, riittääkö 55-litran rinkkani kapasiteetti sittenkään... vielä kaikki omat vaatteet ja muut tarvikkeet keräämättä kasaan!

Kävin myös tapaamassa Miljaa, joka on ollut Ugandassa vaihdossa opiskeluaikoinaan ja rakastunut maahan niin, että on käynyt vuosittain vaihdon jälkeen siellä. Tapaaminen oli todella hyödyllinen ja mukava, Milja kertoi paljon omia kokemuksiaan ja häneltä uskalsin kysyä typeriäkin kysymyksiä paikallisiin tapoihin ja kaikkeen mahdolliseen liittyen. Suuri kiitos Miljalle! :)

Olen päättänyt pidentää matkaani hieman loppupäästä. Palaan siis Suomeen vasta tammikuun puolella. Aion käydä Tansanian jälkeen ainakin Sambiassa Victoria-putouksilla ja mahdollisesti myös Etelä-Afrikassa ja Madagaskarilla. Suunnitelmat eivät ole vielä täysin selkeitä, vaan muovautuvat varmasti ajan myötä.

Ensi viikko vielä koulua ja sitten jo lähdetään! Mahtavaa!