Päivittäminen on viivästynyt, koska netin hankinta ei mennyt
kaikkien suunnitelmien mukaan. Tässä tätä nyt kuitenkin on.
Perillä ollaan! Kampalassa, Ugandassa, Afrikassa.
Saavuimme perjantai-aamuna Entebben lentokentälle, josta
saimme viisumit (40e) maahan saapuessamme. Siellä meitä oli vastassa mrs.
Elizabeth opiskelijoineen. Mrs. Elizabeth on yhteistyökoulumme IHSU:n
(International Health Sciences University) kansainvälisyysasioista vastaava
nursing-opettaja. Hänellä oli mukanaan lentokentällä useampi opiskelija, joiden
kanssa matkasimme Universityn bussilla Kampalaan ja majapaikkaamme Shalom Guest
Houseen. Majoituimme kahden hengen huoneisiin kaikki samaan kerrokseen,
asustelen tämän viikon Tarun kanssa samassa huoneessa. Opettajamme Mirva sai
oman huoneen. Väsymys oli kova, joten otimme pienen lepitauon ennen kuin tutustuimme
hieman lähiympäristöömme Kampalan Muyengan ja Kabalagalan alueisiin. Illalla
pimeys laskeutui nopeasti, aikalailla tasan klo 19 oli jo lähes pilkkopimeää.
Uni tuli nopeasti.
| Meidän huone. |
| Malaria-verkko. |
Lauantaina paikallinen sairaanhoitajaopiskelija Gloria haki meidät matatulla (paikallinen pikkubussi/taksi) ja teimme hieman kierrosta kaupungilla. Kävimme katsastamassa Food Marketin, jossain ostoskeskuksessa hommaamassa paikalliset puhelinliittymät ja netin, ja ruokailun jälkeen vierailimme jossain Art-festivaaleilla.
Tämän hetkinen majapaikkamme sijaitsee kukkulan juurella.
Lauantai-iltana kävelimme Tarun kanssa pieniä teitä koko ajan kivuten kukkulaa
ylöspäin. Ihan ylös asti emme päässeet, mutta maisemat olivat huikeat! Kuvissa
ne eivät näytä juuri miltään, sumu- tai pakokaasupilvi peittää taakseen kuvissa
ne maisemat, mitä me näimme niiden läpi. Muutoin ilta meni pihamme huvimajassa
istuskellessa ja kanssatovereihin tutustuessa.
| Banaanimetsää. |
| Matkan varrelta bongattua. |
| Bussipysäkki. |
| Katukuvaa, hedelmiä myynnissä! |
| Huvimaja. |
Meitä tuli siis Suomesta 10 opiskelijaa ja Mirva-opettaja.
Sairaanhoitajaopiskelijoita meistä on neljä, kätilöopiskelijoita kaksi,
geronomiopiskelijoita kaksi, sosionomiopiskelijoita yksi ja lisäksi yksi
restonomiopiskelija. Tulemme ympäri Suomea; Ivalosta, Torniosta, Kajaanista,
Vaasasta, Kauhajoelta, Seinäjoelta ja Tampereelta, yksi opiskelija on kotoisin
Espanjasta. Joukkomme pienen ja iloisen vanhin jäsen on 41-vuotias ja nuorin 21-vuotias.
Itse olen joukkiomme toiseksi vanhin, joten siis ikähaarukka suurimmilta osin
on 21-25. Lähes kaikki vaikuttavat hyvin saman henkisiltä ihmisiltä ja tuntuvat
hakevan samankaltaisia asioita tästä Afrikassa ja Ugandassa viettämästämme
ajasta. Hyvältä vaikuttaa, varmasti tulee olemaan huikean hauskat yhdessä
viettämämme kolme kuukautta! :)
Sunnuntai-aamuna klo 8 Gloria saapui meitä jälleen matatulla
hakemaan, suuntasimme kirkkoon! Watoto Church oli paikka, johon menimme, noin
vartin ajomatkan päässä meiltä. Oletteko koskaan katsoneet esimerkiksi elokuvia
Nunnia ja konnia? Niissä nunnat tuovat kirkon harmaaseen perusseremoniaan uutta
tuulta menevällä musiikilla ja tanssilla/koreografioilla. Watoto Churchissa
meininki oli aivan samanlainen, mutta ilman niitä nunnia. Oikeastaan
odotellessamme seremonian alkamista tuntui, kuin olisimme odottaneet jonkin
rock-konsertin alkamista. Paikka ei millään tavalla muistuttanut kirkkoa, vaan
se oli suuri sali, jossa oli penkkirivistöt lattiatasossa, suuri esiintymislava
ja kuorot molemmin puolin lavaa sekä iso screeni lavan takana, josta laulujen
aikana näki sanat, jotta pystyi itsekin laulamaan mukana. Ihmisiä oli paljon ja
he olivat aivan hurmoksessa! En osaa sanoin kuvailla, millaista se oli. Se oli
juuri sitä, mitä kuvittelinkin kaikkien näkemieni elokuvien ja sarjojen
jälkeen.
| Watoto Church. |
Iltapäivästä kävimme pienemmällä porukalla syömässä
etiopialaisessa ravintolassa, jossa tilasimme ruokailumme jälkeen coffee ceremonyn.
Odotimme sitä ainakin puolitoista tuntia, eikä seremonia tuntunut lainkaan
seremonialta, samassa paikassa samaan aikaan pidetyt synttäri-kemut ehkä hieman
häiritsivät seremonian toimivuutta. Kuvittelimme saavamme vain kupposet kahvia
tarjoiltuna pikkuruisista kupeista (kuten olimme nähneet toisessa pöydässä
istuvien saaneen), mutta seremoniaan kuului myös kahvin paahto siinä meidän
edessämme ja kupillisten valmistaminen. Kahvi oli ihan ok makuista, mutta todella
todella vahvaa.
| Etiopialaisen kahviseremonian tuotosta. |
Ensimmäinen viikonloppu Ugandassa sujui siis rauhallisissa
merkeissä, matkaväsymyksestä toipuessa pitkälti. Eilen maanantaina alkoi
ohjelma yliopistolla ja koko tämä viikko vierähtää harjoittelupaikkoihimme
tutustuessa. Niistä kuitenkin lisää ensi kerralla. Hyvää yötä – Sula bulungi!