Oh Africa,
oh Uganda! Jälleen kerran päivittelen Kampalasta, Ugandasta. On ihanaa
olla täällä. Edelleen. Aina uudestaan. Tavallaan tuntuu, kuin kotiin tulisi,
jollain tasolla. Jenni Vartiainenkin laulaa: ”Kotini sieltä löysin, missä
vieraan on maa”. Vaikka onhan, ja tuleehan Suomi aina olemaankin se oikea koti.
Mutta kuten sanoin; jollain tasolla. Täällä on hyvä olla.
Tiistaina, ennen matkaani tänne olin töissä koko päivän,
aamusta iltaan, 15 tuntia yhteensä. Kun pääsin kotiin, minulla oli nelisen
tuntia aikaa käydä läpi lahjoituksena saamani lasten vaatteet ja pakata omat tavarani.
Onneksi olin jo hieman etukäteen katsellut läpi, mitä otan itselleni matkaan
mukaan, sillä koko tuo neljä tuntia oli hyvin tehokasta työskentelyaikaa, eikä
aikaa juuri muuhun jäänyt. Pakattuani lähdin vauhdilla kohti linja-autoasemaa,
jotta ehdin bussiin kohti lentokenttää. Lentokentälle päästyäni tapasin siskoni
aamupalan merkeissä ja sain matkatavaroideni extrakilot ilman lisämaksua
matkaan.
Matka oli pitkä, Frankfurtissa ja Etiopiassa vaihdoin
konetta. Sudanissa oli noiden kahden maan välissä välilasku, joten emme
poistuneet koneesta lainkaan. Ilmasta katsottuna Khartoum näytti mukavalta
paikalta, maasta katsottuna lentokenttää ympäröi joko sumu- tai saastepilvi,
joten kovin kauas ei nähnyt. Addis Abebassa Etiopiassa nousi melkein kyyneleet
silmiin, kun nousin koneesta. Voi, mikä lämmin olo valtasi kroppani, kun vedin
ensimmäiset henkäykset sisääni – Afrikan tuoksu. <3 Tuoksuhan sinänsä ei ole
mikään kovin imarteleva, mutta jokainen varmasti tietää, kuinka jokin maku tai
tuoksu tms voi muistuttaa jostakin asiasta, saada muistoja ja hyvää oloa
mieleen. Se tuoksu oli juuri sellainen.
Addis Abebassa oli erikoisin terminaalin vaihto ever. :D
Saavuin 2. terminaaliin ja minun piti vaihtaa 1. terminaaliin. Missään ei ollut
mitään opaskylttejä terminaaleista, joten kyselin kauppojen myyjiltä, jotka
sanoivat koko ajan: ”mene eteenpäin”. No, minä tottelin kerta toisensa jälkeen
käskyjä ja menin jonkin turvatarkastuksenkin läpi kiltisti jonottaen. Sieltä
minut ohjattiin alakertaan, jossa olisi bussi odottamassa. Menin alakertaan ja
minut ohjattiin istumaan odottamaan. Viereeni istahti mies ja läheisillä
penkeillä oli muutama muslimimies, joiden luonnollisesti oletin myös odottavan
bussia. Bussi tuli ja nousin kyytiin. Vieressäni odotustilassa istunut mies tuli
myös siihen tyhjään bussiin lisäkseni ja istahti viereeni. Sitten bussi lähti liikkeelle. Vain me kaksi istuimme koko
bussissa ja vierekkäin, aivan kuin tilaa ei olisi missään muualla. Bussi
pysähtyi jonkin takaoven näköisen oven eteen ja kuski ajoi meidät pois
bussista. Menimme takaovesta sisään ja tulimme pilkkopimeään rappukäytävään.
Kipusimme raput ylös ja seurasimme mutkaisia käytäviä, kunnes jostain tuli
valonpilkahdus ja lähdimme sitä kohti, kumpikin hyvin epäluuloisina tästä
terminaalin vaihdosta. Ja niin siinä kävi, kuten aina Afrikassa, asiat tavalla
tai toisella järjestyvät – valonpilkahdus oli terminaali. Kyllä nauratti, oli
kyllä erikoisin terminaalin vaihto KANSAINVÄLISELLÄ lentokentällä, ikinä! :D
Addis Abebasta lento Ugandaan tapahtui pikkuruisella
propellikoneella, jonka ilmassa pysymistä epäilin vahvasti siihen astuessani ja
sen käynnistyttyä. Perille kuitenkin päästiin. Aivan kamalaa meteliä koko sen
kaksi tuntia propellit pitivät. Matkatavaratkin saapuivat ajallaan perille!
Yhdellä ystävistäni on kuljetuspalveluita tarjoava firma, joten hän oli
lähettänyt kuskin minua noutamaan lentokentältä. Minua vastassa oli Robert
kyltin kanssa, jossa luki: ”SANNA (sukunimeni) FROM ELSINKI”. :D Melkein
oikein!
Ensimmäinen päivä meni kokonaan lepäillessä, nukuin lähes
koko päivän. Olin kuitenkin ollut vähemmillä unilla edelliset 40h. Perjantaina
menin IHSU:lle (yliopistolle) ja tapasin siellä monia ystäviä ja tuttuja
ohimennen. Vaihdoin kuulumisia myös meidän ohjaavan opettajamme mrs. Situman
kanssa. Tapasin myös osan suomalaisista tytöistä, jotka ovat nyt tämän syksyn
vaihtoporukkaa Ugandassa. Tytöt ovat olleet täällä vasta parisen viikkoa. Heillä oli paljon kysymyksiä, joihin vastailin
parhaani mukaan. Ihanaa olla avuksi jollekin, melkein tuli konkari-fiilis. :)
