Outreach

Olen pariin otteeseen matkannut MCH:n (maternity-child health, äitiys- ja lastenneuvola) porukan kanssa läheisiin kyliin outreacheille. Tarkoituksena on viedä palvelut ihmisten lähelle, koska suurella osalla ei ole varaa matkustaa sairaalaan palveluiden luo. Outreacheja pyörittävät pitkälti opiskelijat, mutta paikalla on aina klinikasta vastaava hoitaja, mr. Raho.

Ensimmäisellä kerralla matkasimme ambulanssilla Kamangan kylään, jossa potilaita oli, mutta ei kovin montaa. Toisella kerralla matkasimme hieman kauemmas, Palan kylään, jossa potilaita riitti niin, että rokotteetkin loppuivat kesken. Raskauden aikana suositellaan käydyksi neljällä neuvolakäynnillä (käytännössä se ei läheskään aina toteudu...), joista ensimmäisellä annetaan äitiys- ja lastenneuvolavihko. Vihkoon tehdään merkinnät raskauden seurannasta ja lapsesta kaikki viiden vuoden ikään asti. Toisella neuvolakäynnillä äideille annetaan ilmainen hyttysverkko.

Opiskelijat pistävät pystyyn neljä eri pistettä, joissa yhdessä punnitaan ja mitataan lapset. Kaikki alle 5-vuotiaat ovat tervetulleita, mutta pääasiassa siellä on näkynyt vain vauvoja, alle vuoden ikäisiä. Toinen piste on rokotuksille, niin lasten kuin odottavien äitienkin. Raskaana oleville pistetään rutiinisti jäykkäkouristus-rokote, mikäli edellisestä on vierähtänyt jo tovi. Kolmas piste on äitiysneuvolaa, ambulanssin sisällä jututetaan raskaana olevaa, käydään läpi perusjuttuja, tehdään physical examination (tutkitaan lähes päästä varpaisiin, myös palpoidaan rinnat) ja vatsan päältä ulkotutkimus, raskausviikkojen arviointi sormituntumalla sekä kuunnellaan torvella sikiön sydänäänet. Neljäs piste on yksi suosituimmista, family planning, erilaisten ehkäisykeinojen neuvontaa ja toteutusta.

Olen pääasiassa keskittynyt family planningiin ja antenataaliseen hoitoon. Nuorin äitiysneuvolassa tutkimani potilas on ollut 14-vuotias primipara, ja vanhin 38-vuotias, jolle raskaus oli muistaakseni jo viides. Nämä kaksi potilasta ovat jääneet mieleen jotenkin muita paremmin. Nuori tyttö oli pelokas, vaisu ja ilmeetön. Kuitenkin raskaudestaan onnellinen. Mutta voi, niin kovin nuori, lapsen kasvot. Vanhimmalla potilaallani oli historiassa ensimmäinen synnytys sairaalassa, mutta muut kotona. Tämänkin lapsen hän suunnitteli synnyttävänsä kotona. Raskausviikkoja oli n.34. Ulkotutkimuksessa epäilyni heräsi geminiraskaudesta (kaksoset), ja vahvistui löytäessäni kahdet eri sydänäänet eri puolilta vatsaa. Kehoitimme häntä synnyttämään sairaalassa. Vain aika näyttää, mihin ratkaisuun hän itse päätyy.

Yleisiä family planningissa käytettäviä ehkäisymenetelmiä ovat kondomit, e-pillerit, injektiot ja ehkäisykapselit. Yhtään miestä en ole nähnyt family planningissa. Kondomeja jaetaan ilmaiseksi, ehkä noin 20kpl kullekin niitä tarvitsevalle. Kaikkein suosituin ehkäisymenetelmä on kuitenkin injektio. Se kustantaa vain 50ksh, eli noin 50 senttiä ja täytyy uusia kolmen kuukauden välein. Syy sen suosioon on edullisen hintansa lisäksi se, että nainen voi sen avulla helpoiten miehen tietämättä hoitaa raskauden ehkäisyn. E-pillerit kustantavat yhden kuukauden satsilta n. 30snt. Ehkäisykapseli tulee pisimmällä aikavälillä edullisimmaksi, mutta erittäin harvalla on varaa maksaa niin paljoa kerralla. Opiskelijat asettavat ja poistavat kapseleita, asettaminen maksaa 2€ ja poisto 5€. Ehkäisytehoa siinä riittäisi kolmeksi vuodeksi.

Outreacheilta minulla on paljon kuvia, mutta en saa taas jostakin syystä niitä latailtua tänne tabletilla. Maltti on siis valttia, kuvia tulee as soon as possible! Yritän taas tänään päästä mukaan outreachille, mikäli safarin aikataulu antaa minulle myöden.

Let the safari begin!

Lauantai-iltana saapui muu Suomi-tiimi Kenduun. Pitkän matkan jäljiltä väsyneet matkalaiset tapasin vasta sunnuntaiaamuna, ja yllätyin, että heitä oli vain kolme. Odotin vähintään kuutta, mutta lähemmäs kymmentä immeistä saapuvaksi. Yllätyksekseni he eivät tienneet minun läsnäolostani mitään... paikalla on minun lisäkseni Dr. Tapio (kuten hänet täällä tunnetaan), erikoistuva kirurgi Timo ja sairaanhoitaja Ida.

Päivät koostuvat pitkälti siitä, että kierretään osastot (muutkin kuin kirurgisen potilaat), käydään leikkaamassa ja välillä katsotaan potilaita polilla ja arvioidaan, ovatko he leikkauskelpoisia tai onko leikkaus tarpeellinen tai edes mahdollinen. Hieman sekavaa,  kaaosmaista touhua toisinaan, mutta hienoa työtä. Tapio on aivan mahtava työssään, ajattelee potilaan etua, hän tietää aivan mielettömästi ja tahti on kova. Hän ymmärtää paikalliset olosuhteet ja miettii niiden mukaan jatkohoidon. Aina paras mahdollinen leikkaus ei ole mahdollinen tai olosuhteista (esim. hygienia, välineistö) riippuen paras, niin toisinaan on tehtävä se toiseksi paras vaihtoehto, joka saattaa joissakin tapauksissa antaa potilaalle muutaman elinvuoden lisää, kun paras mahdollinen voisi pelastaa kokonaankin.

Näiden kuluneen neljän päivän aikana olemme leikanneet mm. kampurajalkoja, hevosjalkoja, kilpirauhasia, eturauhasia, tehneet haavojen revisioita, palovammojen korjausleikkauksia, ympärileikkauksia, amputaatioita ja leikanneet lukuisia osteomyeliitti-potilaita. Noin muutaman mainitakseni. Työtä siis riittää ja päivät ovat pitkiä, kellon ympäri.

Kenia on maailman luokituksessa kuudenneksi korkeimmalla sijalla HIV-tilastoissa. Väkilukuun nähden täällä on siis maailman kuudenneksi eniten HIV:ta. Täällä Homa Bayn countyssa (lääni?), jossa Kendu Baykin sijaitsee, on koko maan korkein HIV-prosentti, jopa 27% (joku mainitsi kyllä 38%, mutta luotan enemmän tuohon toiseen lukuun...). Koko maan prosenttiluvusta en osaa sanoa. Joten voitte vain kuvitella, kuinka moni meidänkin leikattavista potilastamme on HIV-positiivisia. Kaikki testataan ennen leikkausta.

Myös sukupuolitaudit ovat erittäin yleisiä, kondyloomaa, klamydiaa ja tippuria olemme ainakin hoitaneet. Kendu Bay on pääasiassa luo-heimon aluetta, ja luojen kulttuurissa miehellä on sallittua olla niin monta vaimoa kuin tämä uskoo pystyvänsä elättämään ottaen huomioon, että jokainen vaimoista tuo myös jälkeläisiä perheeseen. Muiden vaimojen on vain hyväksyttävä ja toivotettava uusi vaimo tervetulleeksi perheeseen. Tosin yleistä kuulemma on myös, että vaimot eivät tiedä toisistaan, ja vasta miehen kuoltua selviää, että hänellä olikin useita puolisoita ja lukuisia lapsia elätettävänä. Sukupuolitautien ja etenkin HIV:n leviämistä edistää myös se, että miehen kuoltua tämän veli perii veljeltänsä jääneet vaimot ja lapset. Miehet veljellä on miehen  kuoleman jälkeen kaikki oikeudet veljensä jälkeläisiin ja puolisoihin.

Nyt töihin, jatkan taas!

Hakuna matata

Sähkökatkokset (pitkät sellaiset, toista päivää kestävät) on olleet arkipäivää viime aikoina. Väliaikainfo vain, Keniassa kaikki hyvin, nautin olosta ja elostani. Huomenaamulla lähden tutustumaan Kisiin kaupunkiin. Sieltä lähden työkaverin matkassa hänen äitinsä luo johonkin kylään (kuulemma majoitutaan "traditional homes", huippua!), jossa vietetään yö, ja lauantaiaamulla tutustumaan sokeritehtaaseen. Lauantaina saapuu itse safaritiimi Suomesta, joten sunnuntaina alkaa tiukan aikataulun hommat! Blogihiljaisuus jatkuu siis vielä parisen päivää. Mutta no worries, hakuna matata, täällä kaikki hyvin! :)

Maternity

Torstaiaamupäiväksi menin maternitylle. Mary ja Caren olivat taas työvuorossa, ja meillä oli hauskaa yhdessä. :) Lisäksi osastolla oli liuta opiskelijoita, pääasiassa sairaanhoitajaopiskelijoita. Aamun lääkärinkierrolla mukana oli myös sh-opiskelijoita. Täällä kätilön ammatti ei ole lainkaan yhtä arvostettu kuin Suomessa. Arvoa se kyllä saa, mutta täällä sairaanhoitajat hoitavat synnytyksiä, jokaisen sh-opiskelijan täytyy opintojensa aikana hoitaa vähintään 50 synnytystä. Saadakseen kätilö-nimikkeen, täytyy sh-opiskelijan erikoistua perusopintojensa jälkeen synnytyspuoleen. Samalla tavalla kuin Suomessa sh-opiskelija valitsee syventää osaamistaan esim. lapsiin tai perioperatiiviseen puoleen.

Ohessa kuvia maternity-osastolta. Kun synnyttäjä tulee, hänet haastatellaan ja katsotaan, että tietyt rutiinit on tehty asianmukaisesti. Jos esimerkiksi HIV-status ei ole tiedossa, lähetetään synnyttäjä ensin labraan otattamaan testi tai otetaan se itse ennen kuin asiassa edetään pidemmälle. Ilman sitä tietoa synnyttäjää ei hoideta. Synnytyksen hoitoon se tieto ei täällä tosin vaikuta, vaan kaikki synnytykset hoidetaan kuin synnyttäjät olisivat HIV-positiivisia. Lisäksi tiedossa pitää olla veriryhmä, hemoglobiini ja historia, esim. tiedot aiemmista synnytyksistä.

Sairaalan yleisilmettä sisäpihalta.

Maternity.

Gynen tutkimuspöytä.

Synnyttäjä saa vapaasti liikkua sairaalan alueella ja ulkopuolellakin, mutta puolen tunnin välein kuunnellaan torvella sikiön sydänäänet. Halutessaan synnyttäjä saa myös jäädä lepäämään tarkkailuhuoneeseen, jossa on neljä sänkyä, ja jossa tutkimukset (sydänäänet, kohdunsuu) tehdään. Varsinaiseen synnytyshuoneeseen, joka on ainoa, jota täällä delivery roomiksi kutsutaan, siirrytään vasta, kun kohdunsuu on täysin avautunut ja synnyttäjä saa luvan alkaa ponnistamaan. Lääkkeellisiä kivunlievityksiä synnytyskipuihin ei ole. Synnytystä hoidettaessa kätilö pukee ylleen kumisaappaat ja essun. Synnytykset hoidetaan täällä edelleen steriilisti. 

Kendu Adventist Hospitalissa synnyttäminen on verrattain edullista, synnytys maksaa 600 Kenian shillinkiä (=ksh), eli alle 6 euroa. Koska sairaala on yksityinen, ihmiset ajattelevat sen olevan kallis ja hakeutuvat ties minkälaisiin olosuhteisiin synnyttämään. Tässä sairaalassa synnyttäminen olisi ainakin turvallista. Keskimääräinen syntyvyys vuorokaudessa on kolme lasta. Hiljaista siis on...

Synnytyssali, jossa on kolme synnytyssänkyä.

Steriilejä synnytyssettejä.

Imukuppilaitteet.

Imukuppivälineitä.

Vastasyntyneen elvytysvälineitä.

Kätilön vaatetus synnytystä hoitaessa.

Sektioista en osaa sanoa mitään prosenttilukuja, mutta tämän viikon potilaista melkoisen moni lapsi vaikutti syntyneen sektiolla. Sektioita on vain kahdenlaisia: elektiivisiä eli ennalta suunniteltuja, ja emergency eli hätäsektioita. Hätäsektiopäätöksestä vauva syntyy yleensä noin 30min kuluessa, koska äiti pitää valmistella ensin leikkausta varten, esim. laittaa kanyyli ja kestokatetri, informoida leikkaussalia tulevasta leikkauksesta jne. Käsitettä kiireellisestä sektiosta ei tunneta. Hätäsektioon meno etenee joka kerta samalla kaavalla, oli kuinka kiire tahansa. Mary kertoi esimerkin tapauksesta, jossa menetettiin molemmat,  sekä äiti että vauva, kun äiti ehti vuotaa sisään päin liikaa... surullisia ihmiskohtaloita, jotka voisivat olla estettävissä.

Elektiiviset sektiot tehdään pääosin spinaalipuudutuksessa, jonka anestesialääkäri laittaa. Hätäsektioiden kohdalta en tiedä, miten toimitaan, mutta muissa leikkauksissa, joissa potilas nukutetaan, on paikalla vain anestesiahoitaja, joka hoitaa koko anestesian (antaa nukutuslääkkeet, hapettaa ja 'monitoroi' potilasta) maskilla, intubaatiota tai larynx-maskia ei käytetä. Anestesialääkäri oli tässä eräskin päivä käymässä läheisessä (n.20km) Homa Bayn kylässä, kun häntä tarvittiin. Elektiivistä, mutta alkuperäisestä suunnitelmasta aikaistettua sektiota lykättiin, jotta tohtori ehtisi palata takaisin sairaalalle.

Hoitajien "kanslia". Sh-opiskelijoita.

Synnyttäneiden osasto.

Tehohoito-keskoskaappi. :D

Iltapäivällä minun oli tarkoitus lähteä äitiys- ja lastenneuvolan (MCH = Maternal and Child Healthcare) tiimin kanssa outreachille, eli pitämään 'kyläklinikkaa/vastaanottoa' jonnekin lähikylään. Palvelut viedään niiden luo, jotka eivät itse pääse palveluiden luo. Emme kuitenkaan päässeet liikkeelle, kun sairaalalla ei ollutkaan antaa meille autoa kulkemista varten, vaikka outreach tiedossa olikin. MCH-tiimi käy outreacheilla kahdesti viikossa.

Neuvolan puntari.

Lopussa kuvat ovat neljän lääkärin valmistujaisista, jotka minua siitä aiemmin infoamatta pidettiin tässä talossa, jota yksin asutan! Ihan kiva, että minullekin kerrottiin... 

Kendu Adventist Hospital

Onhan olleet päivät Kendussa. Alkuun mietin, että mitähän tästä tulee, kun kukaan ei oikein tuntunut osaavan sanoa, mitä minun tulisi tehdä ja kukaan ei tuntunut ottavan kuuleviin korviinsa minun omia toiveitani siitä, mitä tahtoisin tehdä Kendussa ollessani. Ensimmäisen yön kanssani sairaalan guesthousessa majoittui pari muutakin suomalaista, joista toinen on ollut muutamaan otteeseen täällä vapaaehtoishommissa. Tällä kertaa he olivat vain läpikulkumatkalla, joten yritin sen illan ja seuraavan aamun aikana ottaa kaiken irti heidän aiemmista kokemuksistaan ymmärtääkseni paremmin paikallista toimintatapaa ja odotuksia.

Ensimmäisenä aamuna kävin kaikenlaisissa eri toimistoissa ja official meetingeissä, jonka jälkeen Angela, nurse in charge (ilmeisesti vastaava kuin Suomessa ylihoitaja?), kierrätti minua sairaalan alueella ja esitteli paikkoja ja ihmisiä. Sairaala-alue on yllättävän suuri. Etukäteen kuvittelin tätä paljon pienemmäksi. Kendu Adventist Hospitalin sairaalan palveluihin kuuluu mm. hammashoitola, äitiys- ja lastenneuvola, lääkäreiden vastaanotot, kirurginen osasto, lastenosasto, naisten ja miesten osastot, leikkaussali,  äitiyshuolto (=maternity), joka pitää sisällään gynen puolen, synnytykset, vastasyntyneiden "tehon" ja lapsivuodeseurannan, sekä labran, apteekin ja röntgenin. Lisäksi sairaalan alueella on useita henkilökunnan asuntoja, kirkko, leipomo, eri toimistoja, koulu henkilökunnan lapsille, sekä koulut ja asuntolat täällä koulutettaville sairaanhoitajaopiskelijoille.

Lastenosastolla on kahdesti viikossa vieraileva pediatri, joka kiertää osaston potilaat. Muina päivinä osastolla kiertää clinical officer (kandia vastaava) lääkäriharjoittelija. Pediatri kiersi juuri keskiviikkona, joten osallistuin kuunteluoppilaana pediatrin kierrolle joka potilaan kohdalla kasvavan opiskelijamäärän seassa. Lopussa opiskelijoita oli valehtelematta ainakin kolmekymmentä. Yritä siinä sitten kuunnella jotain... varmasti todella tehokas opiskelumenetelmä muutenkin. Lounaan jälkeen menin työkuteissa neuvolaan piipahtamaan, mutta vietin sitten iltapäivän kuitenkin maternitylla. Töissä oli kaksi osaston (ainoaa) senior-kätilöä, Mary ja Caren. Yhteensä osastolla työskentelee neljä kätilöä. Maryn ja Carenin kanssa vertailimme synnytysten hoitokäytäntöjä ja muutenkin höpöttelimme niitä näitä, oli melkoisen hiljainen iltapäivä. Ja hih, pakko sanoa, että kyllä kätilön huumorintaju on omanlaisensa! Ei niitä juttuja voi kuin toinen kätilö ymmärtää. :D Oltiin sitten täysin eri kulttuureista tai ei!

Hmm. Saan näköjään lisättyä kuvia, mutta en saa tabletilla lisättyä niihin kuvatekstejä. Nämä kuvat omasta pihapiiristä.

Kendu Bayssa

Täällä ollaan, Kendu Bayssa Keniassa. Vihdoin ja viimein. Lauantain lento Lontoosta Entebbeen oli myöhässä lähes kaksi tuntia. Sinänsä se ei haitannut minkään asian suhteen (muun kuin minun kyytini lentokentältä pois), mutta kyllä se siinä vaiheessa alkoi jo puuduttamaan...

Ugandan puolella siis pari päivää lepiä ennen matkan jatkamista. Oli kyllä kiva nähdä jälleen tuttuja ja ystäviä. Täältä saakka niitä on niin vaikea nähdä koska vain.

Yritin vielä Suomessa ollessani selvitellä, miten minun olisi ollut mahdollista saada kertaviisumeiden (single entry) sijaan East African visa, jolla voi kolmen kuukauden ajan matkustaa rajattomasti Ugandan, Kenian ja Ruandan sisällä. Jäin siihen ymmärrykseen, että kyseinen viisumi olisi pitänyt hakea etukäteen jotain liian työläältä kuulostavaa reittiä (lähettää passi ulkomaille lähimpään Ugandan suurlähetystöön jne), joten päätin jättää asian sikseen ja uhrautua maksamaan joka rajan ylityksellä kertaviisumin. Ugandassa kuitenkin ebola health check upin jälkeen viisumi-osastolla kysyin, onko East African -viisumi mahdollista saada. Ja olihan se! 40e maksavan kertaviisumin sijaan pulitin tästä sivusta passissa 80e, mutta se säästää minulta yhden kertaviisumimaksun palatessani takaisin Ugandaan ystävien valmistujaisiin. Suosittelen siis muillekin, joiden suunnitelmiin itä-Afrikassa kuuluu kolmen kuukauden sisällä näiden kolmen kyseisen maan rajojen ylityksiä mahdollisesti useampiakin.

Maanantaina buukkasin bussilipun tiistaille Kampalasta Kisumuun. Tiistaiaamuna klo 6 saavuin bodalla rinkan kanssa bussiasemalle ja lähdimme matkaan n. klo 6:30. Rajalla muodollisuudet, leima ulos Ugandasta ja leima saapumisesta Keniaan. Molempiin sai jonottaa pitkään, ja ennen Kenian leiman saamista piti taas käydä ebola health check upissa. Ja bussimatka jatkui. Kisumuun saavuimme aikataulusta lähes tunnin jäljessä n. klo 13:50. Siellä minua odotti vihreä Adra Finland -paita yllään Wycliffe, jonka kanssa matkasin vielä puolisentoista tuntia maalle Victoria-järven laitamille Kendu Bayhin. Täällä siis nyt. Paikallinen puhelinliittymä on ja Ugandassa olevilta Suomen tytöiltä saatu netti pelittää tabletissa. Kello on jo paljon, kömmin nyt prinsessasänkyyni (hyttysverkon alle) kauneusunille. :)

Happy!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Minä lähden nyt lentoon! :)

Psyyken uhmaus alkakoon

Eilen oli ensimmäinen Lariam-päivä. Lariam on meflokiinia, malarian estolääkitys. Yksi tabletti kerran viikossa vähintään viikko ennen alueelle menoa ja neljä viikkoa alueelta paluun jälkeen. Tuttu lääke. Sillä sanotaan olevan paljon mielialaan liittyviä sivuvaikutuksia, joista vakavin on psykoosi. Itse en ole koskaan huomannut siitä minkäänlaista oiretta, vaikka monet ystäväni kertovat esim. näkevänsä levottomia unia lääkkeen ottoa seuraavana yönä. Eilen olin illasta ehkä tavallista vilkkaammalla (lue: aikaansaavammalla) tuulella, mutta se mahtoi johtua kahvista.

Olen päivittänyt rokotuksista lavantaudin, polion ja meningokokin, ne olivat lähes kaikki menneet jo vanhaksi. Keltakuumerokote ja vaadittavat perusrokotteet, kuten jäykkäkouristus- ja MPR minulla ovatkin voimassa. Koleraa vastaan en rokotetta nyt ottanut, olen sen ällöttävän makuisen litkun pari vuotta sitten juonut, ja nyt ei ole kolera-epidemiaakaan siellä päin. Mukavasti tuo matkabudjetti hupenee, kun terveydestään huolta yrittää pitää... ei sillä, en vähättele, se on todellakin joka pennin arvoista!

Minun pitää viedä omat työvaatteet mukanani. Crocsien lisäksi matkaani lähtee muutama vaatekerrasto, maailman tyylikkäimmät työkuteet, sponsored by Pälkäneen vanhainkoti ja Jokilaakson sairaala, suuret kiitokset! :) Tässä pari tyylinäytettä.

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen lähtöä. Lauantaina lähtö heti aamutuimaan. Illalla myöhään perillä Kampalassa. Jännitystä ei ole ilmassa, vaikka moni sitä kysyykin. Olen vain huisin innoissani! Ja huolissani, kuinka saan kaiken mukaani. Olen saanut jälleen paljon lasten ja nuorten vaatteita mukana vietäväksi. Valitettavasti osa on vain jätettävä tänne, kaikkea tuota ei yksi ihminen pysty millään kantamaan. Kiitos kuitenkin, mukaan lähtevistä tulee olemaan varmasti joillekin suurta iloa Keniassa. :)

Uusia tuulia kohden!

Kesälomakuulumisten jälkeen on hyvä suunnata ajatukset nyt Keniaan.

Tämän vapaaehtoistyömatkan tiimoilta blogi saanee uusia lukijoita, joten teille: TERVETULOA, KARIBU! Olen kirjoittanut tätä blogia Afrikan matkojeni tiimoilta vuoden 2012 syksystä alkaen, jolloin lähdin ensimmäistä kertaa Afrikan mantereelle muun kuin valmismatkan merkeissä. Lähdin kätilöopintojeni kautta vaihtoon, työharjoitteluun Ugandaan. Itäinen Afrikka kävi tutuksi, matkustin myös Tansaniassa ja Keniassa. Tänä vuonna syyskuussa piipahdin myös Sambiassa. Yhteensä viisi kertaa olen itä-Afrikassa jo käynyt. Blogin arkistoista löytyy kaikki vanhatkin tekstit, halutessanne saatte tutustua aiempiinkin kokemuksiini tuosta uskomattoman kauniista mantereesta. 

Toivoisin, että kommentoisitte tekstejäni ja kuulumisiani Keniasta. Jos teillä on Google-tunnukset, voitte kommentoida niillä, mutta myös anonyymisti pystyy kommentoimaan. Alasvetovalikosta (onko tuo oikea sana?) pitää vain valita "anonyymi", jotta voi kirjoittaa. Toki tykkäisin, että kommentoidessasi anonyymisti, laittaisit jonkinlaisen vihjeen, josta tunnistaisin kuka olet. ;) Kysymyksiä ja vinkkejä siitä, mistä haluatte minun kirjoittavan, otetaan enemmän kuin mielellään vastaan!

Olen aiemminkin kirjoittanut tästä matkasta, jolle olen nyt lähdössä. Järjestö, jonka kautta lähden matkaan, on ADRA Finland. ADRA on kansainvälinen kehitysyhteistyö- ja avustusjärjestö. Linkin takaa voitte tutustua järjestöön enemmän.

YLE:llä on tullut joskus parisen vuotta sitten televisio-ohjelma tästä leikkaussafarista, johon Suomesta lähtee kirurgeja ja muita lääkäreitä sekä hoitohenkilöstöä. He tiiminä leikkaavat hyvin tiiviisti kahden viikon ajan lapsipotilaita, kaikenlaisia anomalioita ja esim. kampurajalkoja. En muista enää kuinka monta leikkausta kahdessa viikossa yleensä ehditään tekemään, mutta paljon se oli! Pitkiä päiviä tiedossa. Tulen siis hoitajan roolissa olemaan osa kyseistä leikkaustiimiä. Kuulemma mahdollisuus on myös hyödyntää kätilön koulutustani ja hoitaa synnytyksiä mahdollisuuksien mukaan niin halutessani.

Menen Kenian Kendu Bayhin jo parisen viikkoa ennen varsinaisen leikkaussafarin alkamista. Siellä minua on vastassa suomalainen lääkäripariskunta, joiden kanssa minun on tarkoitus ennen safaria kiertää kylissä (siis todella siellä syrjäisissä kylissä) tapaamassa mahdollisia leikattavia potilaita, arvioimassa leikkaustarvetta ja -kiireellisyyttä, sekä mm. kouluissa tekemässä terveystarkastuksia. Operoitavat lapset kuljetetaan Kenduun leikkausta varten. ADRA Finland on rakennuttanut Kendu Bayhin sairaalan, jossa surgical safarin operaatiot toteutetaan. Suurin osa safaria varten tulevista lääkäreistä ja hoitajista saapuu vasta pari päivää ennen safarin alkua. Minun ohjelmaani on suunniteltu myös nuorten työllistämisprojektiin osallistumista, mutta työnkuvastani sen tiimoilta en tiedä vielä tarkemmin. Asiat selvinnee, kun pääsen Keniaan.

Lentojen metsästäminen onkin ollut mielenkiintoista... jostain kumman syystä kaikki lennot, mitä löysin Nairobiin, kestäisivät vähintään 27h. Säästösyistä ja Afrikassa bussimatkailun tuoman tietyn reissufiiliksen vuoksi haluan matkustaa Kisumuun (Kendu Bayn lähin iso kaupunki) maateitse, ja bussimatka Nairobista Kisumuun kestää myös n.10-13h. Noh. Hain myös vertailun vuoksi lentoja Kampalaan Ugandaan ja nämä lennot kestivätkin vain n.14h. Bussimatka Kampalasta Kisumuun kestää 6-8h. Valitsin lentoreitikseni siis Ugandan. Jään sinne pariksi päiväksi ennen kuin jatkan matkaani Kenian puolelle Kisumuun.

Moni on kysynyt, saanko jonkinlaista korvausta työpanostani vastaan. Kyseessä on vapaaehtoistyö, joten minulle ei makseta palkkaa. Maksan lentoni itse, mutta majoitukseni ja ruokailuni (ylläpito) Kendu Bayssa tarjotaan minulle. Toki itse kustannan kaiken muun, mitä mahdollisesti haluan tehdä Keniassa, esimerkiksi jos haluan lähteä Masai Maran luonnonpuistoon safarille savannin eläimiä katsomaan tai tehdä päiväretkiä Kisumun kaupunkiin tai Kakamegan sademetsään.

Uskon suurimman korvauksen, mitä matkasta ja työpanoksestani tulen saamaan, olevan jotakin, mitä tulen muistamaan koko loppuelämäni. Ammatillisesti tämä kokemus on todella arvokas, niin oman (itseni ja ammatillisen) kehittymiseni ja kasvamiseni kannalta kuin myös ajatellen nykyisiä ja mahdollisia tulevia työkuvioita elämässä. Luotan siihen, että tässä ammatissa tällaista kokemusta ei katsota lainkaan pahalla. Odotukset matkaa kohden ovat realistiset, mutta tietyllä tavalla korkeat. Olen todella innoissani lähdössä, ja vaikka olenkin jo menettänyt sydämeni tuolle mantereelle, tiedän rakastuvani uudelleen ja aina vain enemmän tälläkin kertaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen länsimaisen ihmisen tulisi edes kerran elämässään nähdä sitä elämäntyyliä ja ottaa oppia siitä elämänasenteesta, jota minä olen jo päässyt näkemään. Se opettaa arvostamaan asioita täysin eri tavalla.

Ugandasta

Tässä mun Uganda kuvina. Tosin vain tämä kesälomamatka. On se vain ihana maa. Rakkaita ystäviä. Iloista ja hyvää oloa. :)

Matkalla Luwerosta Kampalaan. Bussi hajosi.
T.I.A!! (=This Is Africa)

Suomen vahvistukset, mallia syksy 2014.

Parturi Namasubassa.

My beautiful lady!

Kampalan keskustasta, taxiparkin vierestä.

Ihana Isac. Kun Isac tajusi, että mun piti lähteä,
suu kääntyi kamalan suureen itkuun.
Heartbreaking little dude!

Harry! :)

Mpigi.

Mpigi.

Kotiportista astuessani tämä vastaanotto-
komitea huusi "anti-Sanna!", juoksi luo ja rutisti.
Georgia, Kemisha, Angel ja Kylie. <3

Teehetki kera ystäväin.
David, Bosco, Sam, Sanna, Godfrey, Denis.

Etualalla Katangan slummialueen asutusta.
Takana koko Kampalan, mahdollisesti koko Ugandan, suurin
sairaala, valtion ylläpitämä Mulagon sairaala.

Teddy opettaa Katangan koulussa.
Teddy lupasi 1000 shillinkiä sille, joka tietää, missä Suomi on.
Veikkauksia tuli Japanista Tansaniaan,
paras taisi olla Hong Kong...

Pihapiiriä sadekelillä.

Glorian kanssa jaettiin huone Teddyn lasten kanssa.

Ylhäällä majoittuu Michael, alhaalla Georgia.

Robert, Deo. Robert oli viime keväänä Suomessa!

Glorian äiti. :)

Kampala City Festival. (Kampala Road)

"Brother from another mother."
Best friend, Gloria! <3

Kampala City Festival.

Festivalilla rekatkin oli koristeltu.

Angel. :)

Vaikea kirjoittaa reissusta mitään. Oli hyvä mennä. Kävin isoja asioita läpi. Mutta se niistä. :)

Kahteen viikkoon mahtui paljon. Vierailuja vanhoissa harjoittelupaikoissa Suomen ryhmän kanssa, mm. Kiwokon sairaalassa, Mengon kehitysvammaisten koululla, Loving Heart Babies Home -orpokodissa Bungassa Kampalassa sekä iki-ihanassa Mpigin terveyskeskuksessa. Paljon ystäviä. IHSU:n yliopistoa, opettajia ja opiskelijoita. Lääkärikäynti ja antibioottikuuri. Tanssia ja juomaa. Hyvää afrikkalaista ruokaa. Mzunguja. Sukuloimista. Valloittavan suloisia lapsia. Matatulla matkailua ympäri Kampalaa. Tinkimistä. Bodabodalla ajelua. Vilua ja lämpöä. Sadetta ja aurinkoa. Flunssaa. Korvakorujen askartelua. Sairaalassa hoidossa olevan ystävän luona vierailua. Viiniä. Yliopiston ekan vuoden opiskelijoiden tervetuliais-bileet. Kampala City Festival. Yllätyksiä, pettymyksiä, surua, kyyneleitä, hämmennyksiä, iloa ja onnea. Lisää viiniä. Hymyä ja naurua. Ihania ja iloisia ihmisiä.

Tästä on hyvä jatkaa Keniaan. <3