Intensiiviviikko Kampalassa

Viime viikko Mpigissä meni nopeasti, Hene on myös täysissä voimissaan, mitään vakavaa ei löytynyt ja hän pääsi samana päivänä jo pois. Sen jälkeen meistä jo kolme muutakin on oksennellut, mutta ne taudit on mennyt muutamalla oksentamisella ohi.

Saavuimme sunnuntaina Kampalaan, majoitumme nyt Landmark View Hotelissa aika lähellä samaa majapaikkaa, jossa asuimme, kun saavuimme Ugandaan. Täällä vietetään HADCO:n intensiiviviikkoa, konferenssia, johon osallistuu kaikista Terve Afrikka –yhteistyömaista opettajia ja opiskelijoita. HADCO on siis sama kuin Terve Afrikka –verkosto. Suomesta tuli opettajia myös tälle viikolle tänne ja meidän lisäksi on myös kenialaisia ja ugandalaisia opiskelijoita (jotka ovat osa kotoisin muistakin maista, kuten Malawista ja Somaliasta, mutta opiskelevat Ugandassa).

Aika on mennyt konferenssissa todella nopeasti. Siellä luennoi vuorollaan eri opettajat ja opiskelijat, mekin pidimme maanantaina luentoa suomalaisesta sosiaali- ja terveysalan opiskelujärjestelmästä. Maanantai-iltana meillä oli hotellin pihalla barbeque-ilta, jossa saimme hyvää ruokaa ja tutustuimme myös paikallisiin opiskelijoihin, tanssia ja laulua, mukavaa yhteistä ajanviettoa. Oli huisin mukava ilta! :) Ja muuta en voi sanoa, kuin että afrikkalaiset (sukupuoleen katsomatta) osaavat kyllä sheikata sitä peppuaan! Huhhuh! Ei voi kuin kateellisena ihmetellä. Ja kun nuo miehetkin täällä osaa tanssia niin hyvin! Paljon paremmin kuin monet suomalaiset naisetkaan! They get my respect!

Tänään luentojen jälkeen lähdimme isohkolla mustavalkoisella porukalla yliopiston bussilla Kampala sight seeing –kierrokselle, johon kuului parilla craft arealla kiertelyä ja ostoskelua. Oli mukavaa. Illasta kävimme tyttöjen kanssa syömässä pidemmän kaavan kautta, aivan ihana rauhallinen ilta yhdessä!

Älkääkä huoliko, jos minusta ei kuulu hetkeen täällä, pyrin kyllä kirjoittamaan ainakin kerran viikkoon. Alkuun asiaa vain oli niin paljon, että teksteistä tuli pitkiä ja niitä tuli tiheästi. Nyt, kun elämä on alkanut täällä tasoittumaan ja ”normalisoitumaan”, ei osaa enää kirjoittaa kaikesta uudesta ja ihmeellisestä. Minulle saa siis ehdottaa, jos on jokin asia tässä kulttuurissa, josta haluaisitte lukea tarkemmin. On myös niitä asioita, joita ei vain osaa sanoiksi pukea, kuten esimerkiksi viime viikolla vierailemamme Watoto-kylä. Niin uskomaton paikka, että puoliksi kirjoitettu blogiteksti odottaa jatkoaan, kun osaisin ajatukseni ja tuntemukseni sanoiksi pukea.

Mutta pääpointti siis oli se, että kaikki hyvin, hengissä ollaan ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa! Nautin tästä kokemuksesta ja uusista tuttavuuksista aivan mielettömästi!