29.12.2012

Päivä 100.

Päivä: 100.
Jäljellä: 6.

Tämä päivä ei ole ollut hyvä. Aamusta asti olo on ollut heikko, voimaton. Iltapäivästä lähdin käymään IHK:lla (International Hospital Kampala), vaikka kuvittelin selviäväni koko reissun olematta itse potilaan roolissa kyseisessä sairaalassa. Onneksi heidän toimintansa on tuttua jo muuta kautta.

Menin ensimmäisenä laboratorioon, ja näytteen tulkitsemisen jälkeen labran mies pyysi minut luokseen ja kertoi tulokset. Kuunnellessani tuloksia silmissäni alkoi sumeta ja korvat mennä lukkoon, tunsin pian pyörtyväni. Mies saattoi minut ensiavun sängylle lepäämään, josta hoitaja tuli kyselemään tietojani. He puhuivat jotain jopa IV-tiputuksesta, mutta se ei koskaan (onneksi) toteutunut. Vointini koheni melko nopeasti, tapasin lääkärin, joka kirjoitti minulle antibioottikuurin, ja pääsin lähtemään pois. Nyt olo on ok, lepoa ja runsasta nesteytystä vain hoidoksi antibiootin rinnalle. Vaikka pakko myöntää, että kun he IV-tiputuksesta puhuivat, ja olin yksin sairaalassa, mielessä kävi vaikka mitä ja halusin soittaa äidille. :D Mutta onneksi vointi koheni nopeasti.

Joulu meni mukavasti. Ugandassa joulua vietetään vasta 25. päivä, joten omien rutiinieni mukaisesti aloitin jouluaattoaamun viimeisellä pussillisella Elovenan pussipuuroa (joka on Suomesta asti matkannut mukanani) ja katselin hetken Joulupukin kuumalinjaa suorana lähetyksenä netistä. Toki illalla ohjelmaani kuului myös skypettelyä perheen kanssa. :)

Joulupäivää vietin ystävien kanssa. Iltapäivästä kävimme perinteisellä jouluaterialla heistä yhden perheen luona. Ruoka sisälsi ainakin riisiä, lihaa, kaalia ja perunoita. Siellä oli aivan valloittavan ihania lapsia, ja niitä oli PALJON. :) Illasta vietimme laatuaikaa kaikki yhdessä ja menimme tanssimaan eräälle klubille. Oli kyllä todella mukavaa!

Kaksoset uusissa joululahja-vaatteissaan. ;) Ja mikä hymy pojalla!

Tapaninpäivää kutsutaan Ugandassa "Boxing day" -nimellä. Joululahjat jaetaan 25. päivä, mutta ne saa avata vasta seuraavana päivänä, siitä tulee nimi Boxing day. Kyseessä ei siis ole nyrkkeily, vaikka se ensimmäisenä nimestä mieleen tuleekin. Lapset täällä eivät tiedä Joulupukista, vaikka olen kovasti yrittänyt siitä heille puhua. Joskus he ovat kuulleet "Father Christmas", mutta eivät koskaan "Santa Claus". Joulupukin ei ajatella tuovan lahjoja, vaan hän vain on joku mies, jolla on iso parta.

Tapaninpäivänä menin ystävän luo illasta, kokkasimme yhdessä perinteisiä ugandalaisia ruokia, kuten poshoa, matokea, kanaa (lähes alusta asti teurastaen) ja perunoita. Ruoka ja seura olivat mitä mainioimpia! :)

Tästä aloitettiin.

Ja tässä tulos.

Tässä tämä tällä kertaa. Nyt kaikki hyvin, antibiootti-kuurin vaikutusta odotellessa. Pian pääsee onneksi kotiin, ei tämä sairastaminen täällä kivaa ole.

22.12.2012

Kisumu

Saavuin Kisumuun sunnuntai-iltana. Kirorei (opiskelija, joka on tulossa ensi syksynä Tampereelle vaihtoon) oli minua siellä vastassa ja auttoi minua löytämään majapaikan itselleni. Matkan varrella Nairobista Kisumuun oli aivan mielettömiä maisemia, sillä Kenia on hyvin vuorista aluetta. Bussi ajoi Masai Mara –luonnonpuistoalueen ohi, ja teiden varrella näkyi paljon villejä seeproja. Aasejakin bongailin useita, mutta ne olivat lähinnä veto- tai kantoapuna ihmisille. Tien varressa oli myös yksi aasin raato! Mikä lie villipeto sen käynyt siellä raatelemassa...

Maisemaa matkalta.

Villiseeproja!


 Maanantaiaamuna Kirorei tuli minua hakemaan ja lähdimme polkupyörä-bodabodilla (jotka ovat kuulemma niitä aitoja ja alkuperäisiä bodabodia, moottoripyörät ovat hiljalleen alkaneet korvaamaan polkupyörä-versiot) kohti Impala Parkia. Impala Park on luonnonsuojelualue, animal sanctuary, jossa elää eri eläimiä. Kävelimme puistoaluetta ympäriinsä, siellä meni pieniä hiekkapolkuja ja välillä oli pieniä laakeita alueita, joissa eläimet olivat syömässä. Impala Park on aivan Victoria-järven rannassa, mutta järvi itsessään oli täynnä kasvillisuutta. Tämä ”kasvilautta” kulkee kolmen kuukauden sykleissä Victoria-järveä rannalta toiselle, ja juuri nyt se sattui olemaan Kisumun rannikolla. Parin kuukauden päästä se on todennäköisesti jossain päin Ugandan rannikkoa.

Victoria-järven rannalta.







Nuo oli heti vailla jotain!

Kävimme Kisumun keskustassa intialaisessa Haandi-ravintolassa syömässä ja törmäsimme samalla reissulla Olympiaan, Kirorein opettajaan. Olympia oli myös intensiiviviikolla Kampalassa. Oli hauska tavata häntä uudestaan, hänen omassa kaupungissaan. Kisumun keskustassa oli muuten hoitajien lakko, he kävelivät ympäri kaupunkia isojen bannereiden kanssa ja huusivat ja lauloivat jotain laulua. He lakkoilivat saadakseen parempaa palkkaa. Hetken matkaa kävelimme Kirorein kanssa heidän kanssaan, kun ohitimme heitä. Kirorei on myös sairaanhoitaja ja kätilö koulutukseltaan.

Hoitajien lakko.

Saman päivän ohjelmaan kuului vielä Kisumun museo. Itse en ole juurikaan museo-ihmisiä, niin en jaksanut kauheasti innostua kaikista vanhoista esineistä, joita siellä oli. Lisäksi museossa on myös joitain eläimiä, mm. krokotiileja, käärmeitä ja kilpikonnia.

Yksi jättikilppari.

Minikilppari.

Seuraavana päivänä matkasimme n. tunnin matkan matatulla Kit-Mikayiin. Siellä oli jokin historiallinen kivikasa (kyllä, se oli juuri sitä, miltä kuulostaakin! :D ). Meillä oli opas mukana, kun kiipesimme kivillä edes takaisin ylös ja alas. Opas sopi alkuun Kirorein kanssa, että puhuu swahilia huonon englannin taitonsa vuoksi, ja Kirorei kääntää minulle englanniksi. Kirorei muisti kääntää ehkä kolme lausetta, mutta sitten se unohtui vallan häneltä. En siis tiedä, miksi kivikasa on merkittävä ja mikä tekee siitä niin historiallisen. Mutta aivan mielettömät maisemat sieltäkin oli! Ja voi sitä pientä vuohi-vauvaa. :)

Maisemaa Kit-Mikayilta.

Kirorein kanssa.


Kit-Mikayi.

Vuohi-vauva!

Keskiviikkona jatkoin matkaani bussilla kohti Ugandaa. Rajalla jouduin ostamaan uuden viisumin, mutta onneksi olin varautunut USA:n dollareilla sitä varten. Täällä siis nyt olen ja vietän joulua ja uutta vuotta. Täällä joulua juhlitaan vasta 25. päivä, silloin jaetaan lahjat, jotka kyllä avataan vasta 26. päivä. Kummaa. Mutta palailen jälleen myöhemmin, kun on jotain kirjoitettavaa. Toistaiseksi hiljaiseloa Kampalassa ja varmaan samanlaisena jatkuukin joulun yli.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta teille kaikille! <3

Englanti: Merry Christmas and Happy New Year!
Swahili: Krismasi Njema na Heri ya Mwaka Mpya!
Luganda: Ffuna Ssekukulu enungi ne omwaka omujja!
Luo:  Alegi karama maber kacel ki mwaka manyen!

Nairobi

Matkasin Mombasasta Nairobiin, Kenian pääkaupunkiin, yöbussilla. Lähdin Mombasasta kohti Nairobia illalla n. klo 21 ja perillä Nairobissa olimme n. klo 6:30 aamulla. Vastaan minua tuli Boniface, ystäväni poikaystävä. Boni oli ystävällinen ja majoitti minut luonaan Nairobissa oloni ajan. Koska yö oli mennyt huonoilla unilla ja Bonikin oli ollut töissä, söimme vain aamupalaa (Boni keitti minulle Juhla Mokka (!) –kahvit, KIITOS MILJA :D ) ja menimme nukkumaan. Koko päivä meni lepäillessä, kävimme hieman kävelemässä lähialueella ja rekisteröimässä Bonin äänestäjäksi Kenian maaliskuussa tulevia vaaleja varten. Boni kokkasi meille ruuaksi ugalia ja ehkä maailman parasta kaali-tomaatti-sipuli-chili –sekoitusta, nam! Kämpästä löytyi yhtä jos toista suomalaista tavaraa, ette arvaakaan, kuinka ihanaa oli lukea lehteä SUOMEKSI. :)

Ugali tekeillä.

Valmis ugali.

F-I-N-L-A-N-D !!

Maisemaa Bonin talon ylimmästä kerroksesta.


Lauantai oli ainoa kokonainen päivä, jonka vietin Nairobissa. Matkasimme aamupäivästä matatulla keskustaan, jossa kävimme ensimmäisenä varaamassa minulle bussilipun sunnuntaille. Kävelimme ympäri kaupunkia, Boni esitteli minulle eri paikkoja ja eri rakennuksia. Menimme matatulla City Parkiin, jossa ruokimme pähkinöillä apinoita. Siellä oli lukuisia ja lukuisia apinoita, jotka osasivat seurata pähkinäpussin rapinan perässä. Puistossa oli myös jonkun pariskunnan häät; yksi apinoista varasti hääkimpun ja kiipesi sen kanssa puuhun!

Nairobin keskustaa.

K.I.C.C.


Bongaa vauva-apina.

Kimppu-varas.

Sunnuntaiaamu meni pakkaillessa ja muuten oleillessa, Boni vei minut puolilta päivin keskustaan, josta jatkoin päivän bussilla kohti Kisumua. 

Mombasa


Zanzibarilta eteenpäin jatkoin matkaani yksin. Lensin Zanzeilta Mombasaan. Afrikkalaisen tyylin (jolloin kaikki on aina myöhässä) vastaisesti lento lähti 10min ETUAJASSA ja kesti 10min luultua vähemmän! 

Luulin Zanzien olevan kuuma ja kostea, mutta voi sitä Mombasaa, siellä vasta kuuman kosteaa olikin, aivan kuten Taiska laulaa! Mitään ei tarvinnut tehdä, ja silti hiki valui. Illallakin. Mombasan rannat eivät myöskään olleet niin puhtaat kuin Zanzien. Eikä hiekka niin valkoista. Mutta Mombasa on silti Mombasa. :)

Mombasan rannikoilta.



Rausku-parka kuivunut rantahietikkoon.

Masai-miehillä koristeltu joulukuusi.

Mombasassa aika meni myös aurinkoa ottaessa ja uima-altaalla oleskellessa. Olin etukäteen varannut hotellin itselleni. Hotellin rannassa tutustuin yhteen matkanjärjestäjään (lue: rantapoikaan :D ), joka vei minut kotiinsa ja kyläänsä käymään. Siellä oli aivan vietävän suloinen pieni tyttövauva, 5kk! Hänen kotinsa oli ihan oikea talo, ihan oikealla vessanpöntöllä ja ihan oikealla suihkulla varustettu. Kylä muutoin oli melko samanlainen kuin kaikki muutkin näkemäni kylät tähän mennessä. Lapset innostuivat mzungusta poluilla kävellessäni ja huusivat innokkaasti heiluttaen perääni ”Jambo!”, joka on tervehdys swahiliksi. Swahilia olen muuten jonkin verran oppinut tässä matkan varrella. Ugandassa sitä ei juuri puhuta, mutta Tansaniassa ja Keniassa pääasiassa vain sitä.

Saumu ja Tinna.




Papaija. (Ugandan tyttöjen sanoilla: Sukkahiki.)

Muutoin aika Mombasassa oli melko hiljaiseloa, AC:sta (ilmastoinnista) nauttimista. Kyllä tuntui mahtavalta olla hetki aivan yksin, omien ajatustensa kanssa. Siihen asti matkaa joku on ollut seurana koko ajan. 


"Jäi Mombasaan vain päivä elämää 
ja elämään nyt Mombasa vain jää. 
Kuuman kostean minä tunsin Mombasan 
ja meren, taivaan Afrikan"

Zanzibar


Aika Zanzibarilla meni aikalailla oleillessa, rentoutuessa ja paikasta nauttiessa. Kuten jo aiemmin kirjoitinkin, paikka on paratiisi; meri on turkoosin sininen ja aivan läpikuultavan kirkasta, hiekka valkoista ja rannat puhtaita. Auringonlasku on kaunis.

Kendwa Rocksin rantaa.


Auringonlasku.

Aurinkoa ottaessa ja Ugandasta jääneitä toppien ja housujen rajoja pois hävittäessä aika kului. Ja se kului nopeasti! Pari viikkoa hujahti aivan hetkessä. Kävimme mm. snorklaamassa, siellä kirkkaassa vedessä näki aivan selvästi kaikki kalat ja korallit, upeita maisemia tuolla veden alla. Yhden päivän kulutimme myös Zanzibarin saaren ”keskustassa”, Stone Townissa. Siellä on paljon pikkuputiikkeja, joista tarttui matkaan yhtä jos toista pientä tuliaista itselle ja muille. Stone Town oli kaunis paikka, ehdottomasti vierailun arvoinen, jos Zanzeille matkaa.

Iloiset snorklaajat!

 Suomen itsenäisyyspäivää vietimme aamusta delfiinien kanssa uiskennellen. Meille jokaiselle annettiin snorklaus-välineet ja vene vei meidät merellä sinne, missä päin delfiinit sillä hetkellä olivat uimassa. Veneellä seurasimme niitä ja joka kerta, kun olimme tarpeeksi lähellä, joku mies veneessä huusi: ”Hypätkää!” ja me hyppäsimme. Hypimme siis hieman edestakaisin veteen ja nousimme takaisin veneeseen, mutta hyvin niitä delfiinejä siellä näkyi. Snorklailimme niiden perässä, kun ne kulkivat syvällä vedessä. Tuosta yhdestä kuvasta näkee, kuinka kirkasta vesi on. Kuva on otettu pinnalta, ja silti siitä erottaa delfiinien hahmoja.


Pinnalta otettu kuva, huomaa delfiinit!

Saderintama läheni uhkaavasti.

 Itsenäisyyspäivän illallista vietimme kaikki suomalaiset yhteen kokoontuen. Kun saimme ruuan eteemme, nousimme seisomaan ja kajautimme ilmoille keskellä rantaravintolaa Maamme-laulun. Muutaman erikoisen katseen saimme osaksemme... :) Itsenäisyyspäivästä puheen ollen, olen matkani aikana viettänyt Ugandan itsenäisyyspäivän Ugandassa, Suomen ja Tansanian itsenäisyyspäivän Tansaniassa ja Kenian itsenäisyyspäivän Keniassa. Hauskaa!

Banda, jossa majoituimme. Ensin yläkerrassa, sitten alakerrassa.

Kendwa Rocksin rannalta.