Oh. My. God.
En halua koskaan ikina lahtea pois taalta. Olen Lusakassa, huomenna lento Ugandaan. Tanaan matkustin bussilla takaisin Lusakaan Livingstonesta. Nyt harmittaa, etta lento Ugandaan oli etukateen varattu.
Livingstoneen jai kylla SUURI pala sydanta. Ihana kaupunki, pieni ja mukavan helppo. Ihania ihmisia. Uskomattoman kauniit Victoria-putoukset. Uudet ystavat.
Olen hengissa, voin hyvin. Sydanta sarkee, kun pitaa lahtea. Ei tama Lusaka tunnu miltaan Livingstoneen verrattuna. Miljoonakaupungista on vaikea loytaa sita "juttua". Livingstonea voisin keskustan kokonsa puolesta verrata esim. Manttaan tai Jamsaan.
Hassua, miten nain lyhyen ajan jalkeen voi olla nain raskasta lahtea. Tekisi mieli huutaa ja itkea. Kyyneleita vuodatettiin yhdessa uuden ystavan kanssa tana aamuna Livingstonen bussiasemalla, kun olin hyppaamassa bussiin.
Rakastun tahan maanosaan ja ihmisiin aina uudestaan ja uudestaan. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti