Päivä 100.

Päivä: 100.
Jäljellä: 6.

Tämä päivä ei ole ollut hyvä. Aamusta asti olo on ollut heikko, voimaton. Iltapäivästä lähdin käymään IHK:lla (International Hospital Kampala), vaikka kuvittelin selviäväni koko reissun olematta itse potilaan roolissa kyseisessä sairaalassa. Onneksi heidän toimintansa on tuttua jo muuta kautta.

Menin ensimmäisenä laboratorioon, ja näytteen tulkitsemisen jälkeen labran mies pyysi minut luokseen ja kertoi tulokset. Kuunnellessani tuloksia silmissäni alkoi sumeta ja korvat mennä lukkoon, tunsin pian pyörtyväni. Mies saattoi minut ensiavun sängylle lepäämään, josta hoitaja tuli kyselemään tietojani. He puhuivat jotain jopa IV-tiputuksesta, mutta se ei koskaan (onneksi) toteutunut. Vointini koheni melko nopeasti, tapasin lääkärin, joka kirjoitti minulle antibioottikuurin, ja pääsin lähtemään pois. Nyt olo on ok, lepoa ja runsasta nesteytystä vain hoidoksi antibiootin rinnalle. Vaikka pakko myöntää, että kun he IV-tiputuksesta puhuivat, ja olin yksin sairaalassa, mielessä kävi vaikka mitä ja halusin soittaa äidille. :D Mutta onneksi vointi koheni nopeasti.

Joulu meni mukavasti. Ugandassa joulua vietetään vasta 25. päivä, joten omien rutiinieni mukaisesti aloitin jouluaattoaamun viimeisellä pussillisella Elovenan pussipuuroa (joka on Suomesta asti matkannut mukanani) ja katselin hetken Joulupukin kuumalinjaa suorana lähetyksenä netistä. Toki illalla ohjelmaani kuului myös skypettelyä perheen kanssa. :)

Joulupäivää vietin ystävien kanssa. Iltapäivästä kävimme perinteisellä jouluaterialla heistä yhden perheen luona. Ruoka sisälsi ainakin riisiä, lihaa, kaalia ja perunoita. Siellä oli aivan valloittavan ihania lapsia, ja niitä oli PALJON. :) Illasta vietimme laatuaikaa kaikki yhdessä ja menimme tanssimaan eräälle klubille. Oli kyllä todella mukavaa!

Kaksoset uusissa joululahja-vaatteissaan. ;) Ja mikä hymy pojalla!

Tapaninpäivää kutsutaan Ugandassa "Boxing day" -nimellä. Joululahjat jaetaan 25. päivä, mutta ne saa avata vasta seuraavana päivänä, siitä tulee nimi Boxing day. Kyseessä ei siis ole nyrkkeily, vaikka se ensimmäisenä nimestä mieleen tuleekin. Lapset täällä eivät tiedä Joulupukista, vaikka olen kovasti yrittänyt siitä heille puhua. Joskus he ovat kuulleet "Father Christmas", mutta eivät koskaan "Santa Claus". Joulupukin ei ajatella tuovan lahjoja, vaan hän vain on joku mies, jolla on iso parta.

Tapaninpäivänä menin ystävän luo illasta, kokkasimme yhdessä perinteisiä ugandalaisia ruokia, kuten poshoa, matokea, kanaa (lähes alusta asti teurastaen) ja perunoita. Ruoka ja seura olivat mitä mainioimpia! :)

Tästä aloitettiin.

Ja tässä tulos.

Tässä tämä tällä kertaa. Nyt kaikki hyvin, antibiootti-kuurin vaikutusta odotellessa. Pian pääsee onneksi kotiin, ei tämä sairastaminen täällä kivaa ole.