Taustaa

Lienee aika hieman selventää taustaa tälle prosessille, etenkin, mikäli joku ulkopuolinen eksyy tätä blogia lukemaan.

Olen haaveillut ulkomaan vaihdosta aina lukiosta asti, mutta silloin ei jostain syystä rohkeus riittänyt hakea. Harkitsin myös au pair -vuotta lukion jälkeen, mutta kai siinäkin rohkeus petti, enkä uskaltanut sinnekään koskaan hakea. Kovasti olen siis asiasta puhunut aikoinani, mutta ikinä en uskaltanut tai saanut aikaiseksi hakea.

Olen ammatiltani sairaanhoitaja. Myös koko niiden opintojeni ajan haaveissani oli päästä ulkomaille vaihtoon tai suorittamaan työharjoittelua. Monen erinäisen hakuprosessin jälkeen, joita yhdessä ammattikorkeamme opon kanssa teimme (ja niitä oli todellakin monta!), pääsin usean muun suomalaisen kanssa sh-harjoittelua suorittamaan Intiaan, Bangaloren kaupunkiin etelä-Intiassa. Hetkeäkään en epäröinyt päätöstäni lähteä, olin heti valmis! Enkä ole päätöstäni hetkeäkään sen jälkeen katunut.

Bangaloressa olin työharjoitteluissa mm. leikkaussalissa, ensiavussa ja synnytyssalissa, mutta niissä emme saaneet itse toimia. Lähinnä siis koko harjoitteluaikamme, 3kk, katselimme vierestä, miten Intian terveydenhuollossa toimitaan. Kovin paljoa tuosta harjoittelusta siellä en saanut ammatillisen opin kannalta irti; lähinnä omaan aseptiseen ja eettiseen toimintaansa on saanut vahvistusta siihen, miten ei ainakaan halua itse toimia. Kaikella muulla mahdollisella tavalla taas vaihto Intiassa oli mieltä ja maailmaa avartava kokemus. Sain pureman matkusteluun, sen jälkeen olen vieraillut mm. Thaimaassa, Malesiassa ja Vietnamissa sekä Intiassakin vielä uudemman kerran juuri tänä kesänä. Lisäksi minua kiehtoo mahdollinen työskentely ulkomailla tulevaisuudessa, nimenomaan jonkinlaisessa kehitysmaassa, tai ei niin kehittyneissä olosuhteissa, kuin meillä täällä Suomessa on.

Jatkoin opintojani työskenneltyäni jonkin aikaa valmistumiseni jälkeen sairaanhoitajana. Nyt opiskelen kätilöksi. Monet kysyvät, miksi haluan kätilöksi opiskella. En osaa tähän vastata. Kätilön ammatti ei ole koskaan ollut varsinainen haaveammattini, kuten joillekin, mutta se kiehtoo minua vaihtelevuutensa ja arvaamattomuutensa vuoksi. Ja onhan se yleisesti ajateltuna "positiivinen" ammatti.

Näissä opinnoissa hain myös kansainväliseen harjoitteluun, oletettavasti, kun tätä blogia luette. Laitoin ensimmäiseksi hakuvaihtoehdoksi Afrikan (silloin en vielä tiennyt, haenko Ugandaan vai toiseen vaihtoehtoon Keniaan), toiseksi Nepalin, kolmanneksi jälleen Intian (Bangalore löytyi koulumme valikoimista!) ja neljänneksi Kiinan sekä viimeiseksi Kreikan. Mietin pitkään Nepalin ja Afrikan välillä. Tiesin alusta asti, että haluan jonnekin Eurooppaa kauemmas, ja vaikka se itsekkäältä kuulostaakin, aavistin/tiesin jo etukäteen, että pääsen siihen maahan, jonka ensimmäiseksi listalleni asetan. Ja tässä sitä ollaan Afrikkaan menossa!!

Ugandaan meitä lähtee useammasta eri ammattikorkeakoulusta Suomesta opiskelijoita. Yksitoista meitä taitaa olla yhteensä, kaksi kätilöopiskelijaa (minä ja Taru), sairaanhoitajaopiskelijoita, geronomiopiskelijoita, sosionomiopiskelijoita. Terve Afrikka -verkosto lähettää meidät matkaan, se on järjestö koko vaihdon mahdollistamisen taustalla. Aiempien Afrikassa olleiden kätilöopiskelijoiden raportteja lukiessani olen saanut käsityksen, että siellä saa itse tehdä ja toimia, välillä jopa täysin itsenäisestikin hoitaa synnytyksen tms. Se on hyvä asia oppimisen kannalta, ehdottomasti! En voi olla varmastikaan vertaamatta kokemustani Ugandassa kokemaani Intiassa.